Sininen huvila / Building Blue Villa

Sain kuvan tilkkutäkin keskeneräisenä sukulaiseltani. Minun hommaksi jäi päätellä reunat, samalla ompelin alumiinilangan reunan käänteeseen. Täkki sopii mielestäni hyvin tuohon päästävedettävään sänkyyn. 

Kuvassa on myös neulomani torkkupeite. Käytin siihen kahta itsevärjättyä lankaa sekä kahta muuta väriä. Helmineuletta ja langanvaihto 1-4 rivin välein ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

Vuodevaatteiden jälkeen olen siirtynyt rakentamaan sinistä huvilaa. Kovasti tekisi mieleni jo sisustaa, mutta olisi hyvä saada rakennustyöt valmiiksi sitä ennen.

Ensimmäisenä valmistui muurit huvilan molempiin kerroksiin. Löysin idean kukkasienen käytöstä Eva Malmstenin kirjasta Dockskåp & miniatyrer. 

Leikkasin sopivat palat kuivakukille tarkoitetusta sienestä, luullakseni se ei ime niin paljon vettä itseensä kuin toinen versio, jonka tarkoitus on pitää kukat kosteina. Maalasin pinnan gessolla sekä täytin pahimmat lommot pikasiloitteella. Lopuksi liimasin muurien ympärille listat lattiaa vasten. Jätin muurit huoneissa irrallisiksi, jotta niitä voi tarpeen tullen siirrellä.

Alakerrassa päätin maalata ruskean lattian sittenkin harmaaksi, samoin siniset listat muuttuivat harmaiksi. Tila tuntui laajenevan ja rauhoittuvan.

Seuraavaksi pellitin katon eristysnauhalla, joka on maalaamattomana folionkiiltävää. Peltien saumat olisivat saaneet olla korkeammat. Käytin pahvisuikaleita, ehkä grillitikut tms olisivat toimineet paremmin.

Tietenkin ole tehtävä myös savupiippu. Se on puupaloista ja rimoista koottu ja päällystetty kananmunakotelosta leikatuilla tiilillä.

Koostin kuistin vastaisen ulkoseinän tapetoinnin kuudesta palasta pienestä askartelupaperivihkosta. Kuvassa oikea puoli on viinilaatikkoa, vasen leikkuulaudan päälle rakennettua osaa nukkekotia. Kaunis ovi on Pienen pientä -nukkekotikauppaa pitäneen Marjutin tekemä.

Kuistin rakennusta olin aloitellut jo kesällä. Nyt tein siihen pariovet pahvista. Viistosin ovipeilit katkoteräveitsellä keltaisen oven mittojen mukaan. Saranoina toimivat pystysuuntaiset nuppineulat. Rappu on puuta, akryylimaalia ja teenpuruja. Pienellä hiomisella siitä saa siistimmän kuin kuvassa.

Kokosin rungon kierrätyshenkisesti monenlaisesta puutavarasta. Listaa kuluu vielä viimeistelyyn uskomattomat määrät.

Kuisti asettuu nukkekodin sivulle. Pidän sen irrallisena. Kuistin pohja on noin 21x30cm ja huvilan noin 40x40cm.

Kuva yläpuolelta sivusta. Liimasin päistään pyöristetyt tikut ikkunalaudoiksi.

Kuistin katto ja sokkelin käsittely puuttuvat vielä, samoin huvilasta osa lasituksista, päätylistat ja räystäät(?).

Nyt blogi taitaa olla rakentamisen osalta ajan tasalla. Voisin vaihteeksi tehdä jotain aivan pientä. Toisaalta, jos keskeytän rakentamisen, on vaikeampi taas aloittaa uudelleen. Kattoa päin...

Syntymäpäivälahjoja / Birthday Presents

Myöhästyin Nukkekoti Väinölän joulukalenterin tilauksesta. Lohdutukseksi tilasin Marialta itselleni syntymäpäivälahjaksi kolme kittiä. Tänään sain viimeisenkin valmiiksi ja kuvattua. 

Rakennussarjat tulivat kuvan kauniissa kirjekuorissa ja huolellisesti pakattuina. Erityisesti kellon viisarit olivat hirvittävän pieniä osia. Ihmeellisesti sain pidettyä kaiken tallessa. Radion kanavavalitsijan osoitin kylläkin sinkoutui pinseteistä syliini, mutta onneksi löysin sen tuolistani!

Ensimmäisenä valmistui matkaradio.  Malli on minusta tosi söpö. Näissä kaikissa on nostalgista lumoa.

 Ompelukoneen runkoa piti muotoilla vielä hiomalla ja veistämällä. Vaihdoin sähköjohdoksi varastoistani pidemmän, mustan paperipäällysteisen rautalangan. Hioin myös nappuloita matalammiksi ja pehmeämmän muotoisiksi liimauksen kuivuttua.

Poljin ja sähköpistoke lisäävät aitouden tuntua.

Ompelupöydän sisus kaatui ties kuinka monetta kertaa. Voisin yrittää muistaa liimata nämä paikoilleen... Tilaa on vielä täytettäväksi. Pöytä on aikaisemmin esittelemäni Kotte Toysin rakennussarja Selma Lagerlöfin ompelupöydästä.

Seinäkello on juuri samanlainen kuin lapsuudenystäväni olohuoneessa oli. Olen erityisen ilahtunut läpinäkyvien osien täsmällisestä mitoituksesta ja valmiista kuviosta ikkunalasissa. Värjäsin puupinnan Copic-tussilla, helppoa ja nopeaa.

Alla on käyttämäni työvälineet ja liimat. Ostin nuo neulanterävät pinsetit joskus Suurestasnadista jostain pienoismallikaupasta. Me nukkekotiharrastajat taisimme juosta siellä aika moni vuorotellen, kun sana levisi erinomaisista pinseteistä. Tuota pikaliimaa ei kannata käyttää läpinäkyvään muoviin, sillä se sumentaa muovin harmaaksi.

Toisen suunnittelemien rakennussarjojen avulla saan toivottavasti sisäisen miniatyristin taas käyntiin ja uskallan raottaa keskeneräisten projektien laatikkoa lisää...

 

Lankavärjäystä: Löysin hiljattain ohutta (1400 metriä / 100 grammaa) villa-silkkisekoitelankaa Kierrätyskeskuksesta. Hinta oli vähäinen, mutta selvittelytyöhön käytetty aika suuri. Vyyhti oli nimittäin aika pahasti sotkussa. Sain siitä kuitenkin miltein kaiken hyödynnettyä pikku kerille. 

Osaan lankaa testasin äidiltäni lainassa olevia Uhlicolor-värejä, jotka käyvät villalle, silkille, puuvillalle ja keinokuiduille. Aikaisemmissa värjäyskokeiluissa väriä on ollut riittämiin, mutta sen pysyvyys langassa heikkoa. 

Tällä kertaa onneksi langan alkuperäinen vyöte oli tallessa. Lisäksi löysin jostain nettisurffauksen tuloksena ohjeen liottaa lankaa ennen värjäystä puolituntia kädenlämpöisessä vedessä, jossa on 1 osa väkiviinaetikkaa ja 8 osaa vettä.

Nyt väri pysyi paremmin. Kiinnitin värin pitämällä kuivuneita lankoja uunissa 140 asteessa noin 5 minuuttia. Huuhdoin langat vielä laimeassa etikkavedessä. Kuvassa yllä on aikaansaannokseni tästä värjäyserästä sekä aloitettu huivi 1mm:n puikoilla. 

Lanka on selvitystyön jälkeen aika hahtuvaista, värjääminen onneksi kiinteytti sitä. Värjäsin osin kastamalla ja osin siveltimellä maalaamalla, pyrkien saamaan erilaiset sävyt vyyhdin eri päihin. Pahvinpalan ympärille keriessä tummat ja vaaleat sekoittuvat hauskasti.

Nyt valoa ei juurikaan ole, kuvasin lähes täysin pöytälamppuni valossa, pahoittelen huonoa kuvanlaatua.

Paljon kiitoksia kommenteitanne edelliseen, yritän ehtiä puolestani vieraisille blogeihinne ja kommentoimaan.

Ulkosalla / Outdoors

Nuket pääsivät ulkoilemaan, nimittäin kukkaruukkuun ;)

Kyseessä on kookas bonsairuukku, jonka olen joskus poiminut läheiseltä parkkikirpputorilta. Sain siihen tänä keväänä istutettua minipuutarhan.

Paju (Salix) on lähikaupan pääsiäisrekvisiittaa, muut kasvit timjamia ja ajuruohoa (Thymus Silver Carpet, - Citriodorus Bertram Anderson eli sitruuna-ajuruoho, - Praecox Coccineus eli nummiajaruoho) sekä valkomaksaruohoa (Sedum Album).

Momokot esittelevät valmiiksi saamiani neuleita, joiden silmukat olen soveltanut 1:6-mittakaavaan Hanna Merosen ohjeista. Hattu on huonekaluverhoilukangasta, jonka pingotin muovikorkin päälle. Huomasin, että kannattaa valita hieman alimittainen korkki, sillä ainakin jäykän materiaalin ollessa kyseessä kupu väljenee muotilta otettaessa. Lieri on erillinen rengas samaa kangasta, jonka liimasin hattukupuun kiinni.

Neiti hienohelma 1:12 kartanonukkekodista pääsi myös puutarhaan. Alushameensa voi kastella sateen jälkeen kasveja tuoksutellessa. Posliininukke on Taru Astikaisen muotoilema.

Ruukussa nuket nojaavat multaan tökättyyn grillitikkuun.

Kasvit ovat kasvaneet kovasti kuvan oton jälkeen ja kiven voisi jo poistaa. Ruukku sijaitsee terassillamme puolivarjossa, joten saa nähdä jaksavatko kasvit kukkia. Sitruuna-ajuruoho on kadottanut varjossa häikäisevää keltaisuuttaan. Kaikkien lehdet ovat pienet ja siitä tykkään.

Hannan neuleopissa / Hanna's New Book and Workshops

Hanna Meroselta ilmestyi alkuvuodesta upea kirja Pienenpieniä käsitöitä, kustantaja Moreeni. Kirjassa on yli 60 ohjetta miniatyyrikokoisten oikeiden käsitöiden tekoon. Tekniikoista on käsitelty neulonta, virkkaus ja neulahuovutus. Ohjeet ovat sovellettavissa koruiksi, nukkekotiin tai isommallekin nukelle. Hankin kirjan aika tuoreeltaan ja olen harjoitellut ohjeiden mukaan pikkuhiljaa. Kirja on todella innostava ja runsas, löydän siitä edelleen uusia asioita.

Osallistuin viime vuonna sekä myös tänä syksynä Hannan inspiroiviin työpajoihin, jotka pidettiin Vantaan opistotalossa, Tikkurilassa.

Sain Hannan opastuksella tehtyä Fridan heinäkuun helteillä aloitettuun mekkoon levenevän helman, hihat neuloin valmiiksi kotona. Turkoosi lanka uhkasi loppua kesken, joten jaoin loppupätkän kahtia ja jatkoin neulomalla oranssinpunaiset raidat hihansuihin ja helmaan.

Kirjan lopussa on nukkekotiharrastajien iloksi painettu miniatyyrikannet sekä -mallisivuja. Päällystin minikirjan kannet oikealla kluutilla. Jouduin muistaakseni kaventamaan selkää hieman, jotta sain suojapaperin yltämään kannen ympäri.

Kurssilla kokeilin myös kudotun näköistä pintaa (linen stich) sekä kotona vohvelipintaa. Ompelin mallitilkut tyynyiksi.

Tein ensin mainittuun niin paljon virheitä, että käänsin sen nurinpäin. Nurjalla puolella onkin kaunis helmimäinen pinta.

Alkuvuodesta neulomassani villatakissa on niin kapeat hihat, että oli haettava malliksi pienikätisin nukke. Hän on odottanut alushameisillaan vaatteita jo aika pitkään. Kieltämättä riisuttavat ja vaihdettavat vaatteet avaavat aivan uusia ulottuvuuksia näihin minihenkilöihin.

Seuraavaan takkiin ehkä muistan lisätä hihasilmukoita käsialani mukaan. Helma on samanlainen kuin Fridan mekossa, mutta levennysosasta tulee pidempi ja neulominen kestää... Kuvassa on 1 mm:n puikot sekä hihansuut odottamassa hakaneuloilla.

Nuket ovat Taru Astikaisen muotoilemia posliininukkeja.

Talvipuuhia / Knitting & Basket Weaving

Hyvää alkanutta vuotta ja kiitos viime vuodesta!

Olin vuodenvaihteessa flunssassa useamman viikon. Ainoa minipuuha, mitä jaksoin tehdä oli neulominen. Carlson saikin uuden villapaidan sekä sukat. Pusero on ensimmäinen tekemäni kirjoneule missään mittakaavassa.

Aloitin neulomisen niskasta Hannan Suomi 100 -villapaidan ohjeella, sitten projekti lähti omille teilleen, mitä tulee levennyksiin ja kuvioon. Silmukoita on leveimmillään 104.

Carlson vetäisi sukat posliinikenkiensä päälle. Sukan ohje löytyy Marian Nukkekoti Väinölän joulukirjasta.

Olen palannut korinpunonnan pariin oppaanani vuonna 1960 suomeksi julkaistu Ruth Zechlinin Tyttöjen askartelukirja sekä ohjeet täältä.

Ensiksi syntyi soikeapohjaisia pyykkikoreja kaapista löytyneestä paperinarusta ja paperipäällysteisestä rautalangasta. Pidän paperinarun jäykkyydestä, ehkä pitäisi hankkia vielä ohuempaa sirompia esineitä varten.

Sekä neulonta että korinpunonta ovat hitaita tekniikoita, sain päivässä tehtyä kaksi koria muun puuhan lomassa. Opeteltavaa riittää ja mahdollisuudet ovat ainakin teoriassa rajattomat...

Kokeiluja / Some Knitting Experiments

Helena on saanut hieman lämmintä tanssiasunsa päälle.

Hänellä on mm. jalassa ensimmäiset missään mittakaavassa neulomani sukat. Ja syytä onkin, koska meillä eletään taas flunssakautta. Oranssi baskeri on virkattu.

Neulominen on sikäli kiitollista, että virheet unohtuvat vaatteen asettuessa nuken päälle suht istuvasti.

Kädessä olevan isoäidin neliön virkkasin silkkisestä ompelulangasta. Yllättäen 0,6 mm:n koukku tuntuikin liian suurelta ja jäljestä tuli aika löysää.

Onneksi tällaiset kokeilut mahtuvat pieneen tilaan ja harjoituksia voi jatkaa muutaman hartiajumpan jälkeen...

Hyvää Lucian päivää! Täällä paistaa tällä hetkellä aurinko, ihme pimeiden päivien keskellä.

Kurssiterveisiä / Greetings from Hanna's Workshop

Osallistuin viime viikonloppuna Hannan pitämälle nukkekodin käsityöt -kurssille Vantaan aikuisopistossa. Perjantai-iltana neulahuovutimme koiran. Homma sujui yllättävän nopsasti Hannan neuvoessa työvaiheet ja kiertäessä auttamassa.

Lauantai-aamupäivänä tutustuimme minivirkkaukseen ja -neulontaan. Saimme kokeilla Hannan tuomia lankoja sekä ihmetellä hänen 1:12-kokoisia neuleitaan. Asia konkretisoitui siinä määrin ettei innostumista voinut välttää!

Alla kurssilla Venne-langasta 6 mm koukulla virkkaamani patalaput sekä tilaamani Venne Colcotton -langat, jotka tulivat supernopeasti Doloresista.

Kotona olen virkannut tyynyjä mm. vanhasta Mezin langasta kahdella säikeellä. Välillä tätä nelisäikeistä lankaa tulee vastaan kirpputoreilla ja Kierrätyskeskuksissa.

Kurssilla ehdin aloittaa myös hihattimen neulonnan 1 mm -puikoilla. Vaatteesta tuli tällainen: Neuloin ehkä laiskuuttani selkäosan ainaoikein -neuleena.

Neulonta sujui ilman suurennuslasia ja oli yllättävän mukavaa, vaikka puikot ja työ tuntuivat aluksi olemattoman kevyiltä kuin pitelisi vain ilmaa käsissään.

Virkatessa tarvitsen suurennuslasia, virkkaus on hitaampaa vaikka onkin minulle tutumpaa.

Kiitos Hannalle mahdottoman muuttamisesta saavutettavaksi ja kuulkaa tähän jää koukkuun!

Loppukesän askareita / August knitting

Rakentamisen jälkeen on tehnyt jostain syystä mieli neuloa. Kuvasin nukkeja tänään mökillä, kyllä olikin ihana lämmin päivä ja tasainen valo.

Momoko esittelee kauden marjoja, pensasmustikkaa ja vadelmaa.

Pipoon käytin 1,5 ja 2 mm:n puikkoja, lanka on tuntematon löytö Kierrätyskeskuksesta.

Kaulahuivi on ensimmäinen 1 mm:n puikoilla neulomani vaatekappale. Kirkkaassa valossa onnistuu, muuten ei oikein mukavasti. Ehkä tarvitsen jälleen uudet silmälasit. Puseron neuloin 2 mm:n puikoilla. Lanka on Manos del Uruguay:n Marina, sävy Shantung.

Välillä piti testata puussakiipeilyä.

...sekä kerätä kimppu kukkia mäkimeiramista ja jättipoimulehdestä.

Tänne on muuttanut Momokon sisko Hong Kongista. Hänen nimensä on Orion's Sonata ja tämän näköisenä hän tuli. Hän on mielestäni yksi kauneimmista Momokoista.

Koru on hieno yksityiskohta ja olisi helppo toteuttaa itsekin helmistä.

Vaatteet ja kampaus ovat viimeisen päälle. 

Jostain syystä nukke vaikuttaa kaikkinensa laadukkaammalta kuin ensimmäinen.

Aurinkoisia loppukesän päiviä!