Kaikenlaista pientä on tullut taas tehtyä.
Verhoilin Minimunduksen nojatuolin uudelleen. Lisäksi tein tuoliin sopivan rahin. Kangas on dupionsilkkiä, mitä löysin onnekseni näytepakan eri väreissä kirpputorilta. Kuvioton kangas rauhoittaa kartanon kirjastohuonetta.
Nojatuoli oli monta vuotta turkoosinvihreää, löyhäkudoksista keinokuitua, josta en pitänyt. Allaoleva kuva on vuodelta 2011.
Tein kiikarin ja kaukoputken Susannan kirjan ohjeilla, nekin kartanon kirjastohuoneeseen. Taas on niin hämärä päivä, että jouduin kuvaamaan esineet nukkekodin ulkopuolisissa lavasteissa.
Kunnostin hieman gramofonia, joka on oikeasti teroitin.
Kukkasipulit pääsivät ruukkuihin sammaleen kera.
Jälleen yksi laventeli tuli tehtyä, en kyllästy tähän kasviin koskaan. Lipasto on myös Minimunduksen.
Helmilaatikkoakin on tullut pengottua, ensin parien etsintä tuntuu hankalalta, sitten pikkutavaroiden kokoamista ei malttaisi lopettaa.
Lopuksi vielä patinointia, käytin kuvan ruostutus-ainetta. Valitettavasti se on hyvin kallis Helsingin keskustan askartelukaupassa, huomasin sen pari vuotta sitten olevan Berliinissä käydessäni siellä puolta halvempi!
Ruostutusaineen alla on kerros tummansinistä Humbrol Enamel -maalia, joka kuultaa hieman lävitse. En saanut niin voimakasta efektiä aikaan kuin pakkauksen kuvassa on. 1-aineen jälkeen pinta oli tummanharmaa, 2:n jälkeen alkoi muodostua turkoosia kuviota ja hentoa ruostepintaa lähinnä painaumiin ja muihin kohtiin, missä 2-ainetta oli runsaasti.
Mielenkiintoisia efektejä kyllä syntyi, kun kyse on kemiallisesta reaktiosta eikä ihmiskäden jäljestä. Laitoin molempia aineita useita kerroksia prosessin kestäessä päiviä. Hauskasti kerrosten alta ei enää erota, mikä esineen osa on metallia, mikä muovia.
