Pyöristin nurkkien tiilet yksitellen pyöreävartisen työkalun päällä.
Ladoin kaarevat tiilet alhaalta aloittaen varoen litistämästä niitä.
Annoin katon kuivua vuorokauden, minkä jälkeen paikkailin samalla
massalla suurimmat kolot. Paikkakohtiin lisäsin hieman harmaata akryylimaalia
laastia imitoiden.
Tiilikaton peittyminen vaati useamman kerroksen sekoitusta
Vintage White (Folkart) + Burnt sienna (Van Gogh -merkkinen tuubissa myytävä akryyliväri). Lopuksi sivelin koko katon ruskealla Folkartin patinointiaineella laimeana liuoksena. Riittoisa väri painuu kaikkiin koloihin ja korostaa epätasaisuuksia.
Mallina toiminut kesälomamatkan 1:1-hotellin baarikatoksen uudehko katto alla:
Parveke sai kaiteet. Leikkasin ne valmiista, muovisesta kaide-elementistä matalammaksi. Pitkän osuuden liimasin pikaliimalla kahdesta palasta keskeltä yhteen.
Porasin reiät allaolevaan ¨muuriin¨, päätyjen tolppiin sekä talon seinään.
Kohdistaminen oli aika hankalaa ja koloja piti muokata viilaamalla.
Parvekkeen lattian laatoitin samalla tavalla kuin alakerran.
Koko nukkekoti näyttää nyt tältä. On uskomaton tunne saada rakennusvaihe valmiiksi.
Tai niihän sitä luulisi, mieleen vilahti heti yksi levoton idea ja ikkunaluukku-asiakin on ratkaisematta. Toisaalta ne voivat odottaa ilman, että koko projekti kärsii.
Portaiden alle jäävä tila on vielä suuri kysymysmerkki.
Toistaiseksi siellä säilytetään valtavia oliiviöljyruukkuja.
Ajattelin sisustaa taloa pikku hiljaa sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.
Enkä vielä edes tiedä kuka tuolla asuu...
Tämä on ensimmäinen nukkekoti, jonka olen ideoinut alusta alkaen itse. En tiedä, siitäkö johtuu rakennustöiden joutuisa sujuminen. Ei toisaalta ole ollut värien tai tapetin valinnan haastetta. Olen saanut tässä projektissa toteuttaa haaveeni parvekkeesta, paksuista seinistä ja oikean mallisesta välimerellisestä katosta sekä kahdesta huoneesta!
Jos valmiista kiteistä ei löydy mieleistä nukkekotia, kannattaa tehdä alusta alkaen itse. Varsinkin jos mielessä on tietylle maantieteelliselle alueelle tyypillinen asumus. Kitit ovat usein kompromisseja länsimaisista, tai tarkemmin amerikkalaisista taloista.