Mina-nojatuoli / Mina Armchair

Tammikuussa sain koottua myös Kotte Toysin kitin Mina, jonka 1:1 esikuvan on suunnitellut ruotsalainen Bruno Mathsson. Tämäkin on laadukas kitti ja olen iloinen lopputuloksesta.

Käsinojia piti hieman muotoilla vuolemalla ja hiomalla, mutta puu oli hyvälaatuista eikä lohjennut. Päällisen nauhojen pujottelussa tylppäkärkinen neula oli avuksi varsinkin istuimen alla. Nauhat kuuluvat pakkaukseen ja ovat minusta tosi kauniit.

Nojatuoli päätyi taiteilijan talon olohuoneeseen Erja Helanderin tekemän lipaston viereen. Sattumalta ne ovat lähes samansävyisiä.

Lipaston päällä on vielä Erjan tekemä lokerikko, johon kokosin meren rannalta keräämiäni pieniä simpukankuoria ja fossiileja. Myös riippuva huonekasvi takaseinän hyllysyvennyksessä on Erjalta.

Takkatuli lämmittää pakkasella. Nahkaisen nojatuolin tyynyt ovat Ninalta.

Uudet tuolit / New Chairs

Kaapissa lojuneista kiteistä on valmistunut jälleen yksi, nimittäin Kotte Toysin versio Michael Thonetin (1796-1871) tuolista Konsumsthul Nr.14. Paketissa oli tarpeet kahteen tuoliin, mikä on mukavaa. Samoin pidän pienestä etiketistä, jonka voi leikata ohjearkista ja liimata huonekalun pohjaan, jotta muistaa mistä tuolista on kyse.

Itse kitin rakentaminen hiukan hirvitti ja vaati siksi minulta useamman päivän jo kuivumisineen. Selkänojaa piti pitää kiehuvassa vedessä ja taivuttaa kitin mukana tulleen koottavan työkalun avulla. No, en saanut selkänojaa poikki ja työvaiheetkin selvisivät vaihe vaiheelta.

Luulen että pidän tuolin näin vaaleana, vaikka tummempia versioita näkee nettihaulla enemmän. Muistin maalata osat ennen liimausta, jotta liimaläiskät eivät jää vaaleina näkyviin.

Taiteilijan talon keittiöön on valmistunut myös ruokapöytä. Sen jalat leikkasin kiinalaisista syömäpuikoista. Matot ovat paloja 1:1 huonekalujen verhoilukankaasta.

Etualan hyllyn maalasin tummanharmaalla sekä käsittelin puutason vanhan näköiseksi. Pidän siitä näin enemmän kuin mustankiiltävänä.

Oven viereen päätyi kori tyynyineen, selvästi jonkun lemmikin peti. Täyttelin takaseinän hyllyjä erilaisilla astioilla ja tavaralla asutumman näköiseksi.

Joku on tehnyt monenlaista ruokaa sekä leiponut pullaa, mutta aikoo silti pestä vielä perunoita.

Keittiössä on vielä keskeneräistä. Esimerkiksi ikkunan yläpuolinen seinä kaipaa jotain, verhoja, hyllyä? Annan tämänkin huoneen kehittyä pikkuhiljaa, muutenhan harrastus tuntuisi työltä.

Kuvasin taas ainoastaan nukkekodin omissa valoissa, pahoittelen hämärää laatua.

Syntymäpäivälahjoja / Birthday Presents

Myöhästyin Nukkekoti Väinölän joulukalenterin tilauksesta. Lohdutukseksi tilasin Marialta itselleni syntymäpäivälahjaksi kolme kittiä. Tänään sain viimeisenkin valmiiksi ja kuvattua. 

Rakennussarjat tulivat kuvan kauniissa kirjekuorissa ja huolellisesti pakattuina. Erityisesti kellon viisarit olivat hirvittävän pieniä osia. Ihmeellisesti sain pidettyä kaiken tallessa. Radion kanavavalitsijan osoitin kylläkin sinkoutui pinseteistä syliini, mutta onneksi löysin sen tuolistani!

Ensimmäisenä valmistui matkaradio.  Malli on minusta tosi söpö. Näissä kaikissa on nostalgista lumoa.

 Ompelukoneen runkoa piti muotoilla vielä hiomalla ja veistämällä. Vaihdoin sähköjohdoksi varastoistani pidemmän, mustan paperipäällysteisen rautalangan. Hioin myös nappuloita matalammiksi ja pehmeämmän muotoisiksi liimauksen kuivuttua.

Poljin ja sähköpistoke lisäävät aitouden tuntua.

Ompelupöydän sisus kaatui ties kuinka monetta kertaa. Voisin yrittää muistaa liimata nämä paikoilleen... Tilaa on vielä täytettäväksi. Pöytä on aikaisemmin esittelemäni Kotte Toysin rakennussarja Selma Lagerlöfin ompelupöydästä.

Seinäkello on juuri samanlainen kuin lapsuudenystäväni olohuoneessa oli. Olen erityisen ilahtunut läpinäkyvien osien täsmällisestä mitoituksesta ja valmiista kuviosta ikkunalasissa. Värjäsin puupinnan Copic-tussilla, helppoa ja nopeaa.

Alla on käyttämäni työvälineet ja liimat. Ostin nuo neulanterävät pinsetit joskus Suurestasnadista jostain pienoismallikaupasta. Me nukkekotiharrastajat taisimme juosta siellä aika moni vuorotellen, kun sana levisi erinomaisista pinseteistä. Tuota pikaliimaa ei kannata käyttää läpinäkyvään muoviin, sillä se sumentaa muovin harmaaksi.

Toisen suunnittelemien rakennussarjojen avulla saan toivottavasti sisäisen miniatyristin taas käyntiin ja uskallan raottaa keskeneräisten projektien laatikkoa lisää...

 

Lankavärjäystä: Löysin hiljattain ohutta (1400 metriä / 100 grammaa) villa-silkkisekoitelankaa Kierrätyskeskuksesta. Hinta oli vähäinen, mutta selvittelytyöhön käytetty aika suuri. Vyyhti oli nimittäin aika pahasti sotkussa. Sain siitä kuitenkin miltein kaiken hyödynnettyä pikku kerille. 

Osaan lankaa testasin äidiltäni lainassa olevia Uhlicolor-värejä, jotka käyvät villalle, silkille, puuvillalle ja keinokuiduille. Aikaisemmissa värjäyskokeiluissa väriä on ollut riittämiin, mutta sen pysyvyys langassa heikkoa. 

Tällä kertaa onneksi langan alkuperäinen vyöte oli tallessa. Lisäksi löysin jostain nettisurffauksen tuloksena ohjeen liottaa lankaa ennen värjäystä puolituntia kädenlämpöisessä vedessä, jossa on 1 osa väkiviinaetikkaa ja 8 osaa vettä.

Nyt väri pysyi paremmin. Kiinnitin värin pitämällä kuivuneita lankoja uunissa 140 asteessa noin 5 minuuttia. Huuhdoin langat vielä laimeassa etikkavedessä. Kuvassa yllä on aikaansaannokseni tästä värjäyserästä sekä aloitettu huivi 1mm:n puikoilla. 

Lanka on selvitystyön jälkeen aika hahtuvaista, värjääminen onneksi kiinteytti sitä. Värjäsin osin kastamalla ja osin siveltimellä maalaamalla, pyrkien saamaan erilaiset sävyt vyyhdin eri päihin. Pahvinpalan ympärille keriessä tummat ja vaaleat sekoittuvat hauskasti.

Nyt valoa ei juurikaan ole, kuvasin lähes täysin pöytälamppuni valossa, pahoittelen huonoa kuvanlaatua.

Paljon kiitoksia kommenteitanne edelliseen, yritän ehtiä puolestani vieraisille blogeihinne ja kommentoimaan.

Uudet ruusut / New Roses Done

Kreikkalaisen talon pihan rakennus etenee. Sain viikonloppuna valmiiksi etupihalle kolmenväriset ruusut. Lintuhäkki on ripustettu paikoilleen odottamaan lintua. Se on H&M:n vanhasta kaulakorusta ja alunperin kullanvärinen.

Aloitin tummanpunaisista ruusuista, jatkoin vaaleanpunaisilla ja kun istutus ei edelleenkään oikein näyttänyt täydeltä, jatkoin oransseilla. Aika vauhdilla tein nämä, yksittäiseen kukkaan olisi voinut käyttää huomattavasti enemmän aikaa. Mitä enemmän jaksaisi leikata ja liimata yksittäisiä terälehtiä, sitä kauniimpi lopputulos. Kokosin kukat paljolti liimaamalla varren ympärille pyörittäen kreppipaperisuikaleita. Osa oli vanhaa vesiväreillä liukuvärjättyä varastoa ja osan maalasin huopakynillä.

 

Viiniköynnöksen juurellekin mahtuu jotain lisää kasvamaan. Lajista en ole varma, olkoot tuossa kunnes keksin jotain hienompaa.

 

Vuosia sitten Katriinan kitistä kokoamani liljat pääsivät ruukkuun (Ruukku on Minimaailmasta).

Ovi sai kolkuttimen, jonka värjäsin permanent-tussilla mustaksi.

Oven yläpuolelle ripustin naulaan kreikkalaiseen tapaan kukkaseppeleen. Se on saanut olla siinä jo kuukausia ja kukat ovat kuihtuneet.

Parvekkeen nurkkaan kiinnitin ompelulangasta pyykkinarun, jossa on Mirkan puisia pyykkipoikia. Ne ovat uskomattoman pieniä! Tänne sopii ripustaa uimapuku kuivumaan. Tuolit ovat saaneet pellavaiset istuintyynyt.

Uudessa bloggerissa on hieman opettelua. Ainakin minulle se antaa uudeksi tekstipohjaksi automaattisesti koodinäkymän, mikä pitää vaihtaa vasemmasta yläkulmasta kirjoitusnäkymään.

Koronatilanne on siirtynyt leviämisvaiheeseen Helsingin seudulla. Nyt on haettava lohtua hyvistä asioista, niistä joita on vielä saatavilla. Vanhempia ei voi tavata eikä ystäviä.

Kiitos ystävällisistä kommenteistanne ja siitä että kävitte täällä. Pysytelkää terveinä.

Huonekalukittejä / A Few Furniture Kits

Ilmojen lämmettyä olen päässyt nauttimaan viime syksyn syntymäpäivälahjoistani ja tämän kevään markkinalöydöistä. Mikäpä olisi hauskempaa kuin vaneriset kitit täsmällisesti toisiinsa sopivine osineen. Edelleen hiominen on syytä tehdä ulkona, muuten seuraavasta yöstä tulee tukala.

Kaapelitehtaan kevään Kässämessuilta mukaan tarttui Gepetton kaappikello, postilaatikko ja 1:48 kärryt. Lisäsin haaraniitin pyörylän kelloon heiluriksi.

Valitsin vahingossa ruotsinkielisen postilaatikon, mutta tuskinpa tuo haittaa. Leikkasin laatikon kannen kahtia ja liimasin kangassuikaleen saranaksi.

Talonpoikaisrokokootuolit ovat ruotsalaisen Kottetoysin. Niiden viimeisin maalikerros on ruskea. Ainakin ne näyttävät vanhoilta, sillä hioin pois epäonnistunutta krakleerauskokeilua sinisellä ja kermanvaalealla.

Kärryjen leluominaisuudet tunnistaa kartanon pieninkin, puiset pyörät nimittäin pyörivät.

Kello pääsi kartanon ruokasaliin. Uurretut koristeaihiot oli helppo maalata kultamaalilla ja pyyhkiä ylimennyt väri pois. Kukkakoristeiden harjoittelu saa vielä odottaa, tästä tuli sittenkin klassinen.

Kottetoysin pöytä taittuu kuin oikea, pöytälevyn saranoina toimivat kangassuikaleet ja neljä jalkaa taittuvat keskusrunkoa vasten. Pöydän esikuva sijaitsee Carl Larssonin Lilla Hyttnäsissä.

Sitten olen koonnut vielä yhden lahjan, nimittäin Kottetoysin Selma Lagerlöfin ompelupöydän. Kannen voisi taaskin kiinnittää runkoon kangassuikaleella, mutten ole saanut sitä vielä tehtyä. Hah, onhan se varmasti mahdollista, jos ohjeissa niin sanotaan.

Sisälle mahtuu vielä monta nappia ja nauhaa... Neulatyyny, -kirja ja napit fimoa, lankarullat puuta ja lankaa.

Ensi kertaan, kevät on jo vaihtumassa kesäksi.

Ruusuja / Roses

Sain talven mittaan koottua asetelmaksi toiselta harrastajalta joskus ostamani Katriina Alasen kukkakitin. Kuten ennenkin runsaasta kitistä riitti osia oikeastaan kahteen asetelmaan.

Kartanon vanhat rouvat ihailevat uutta kukka-asetelmaa. Liljojen tuoksu on kuitenkin liian voimakas näin pieneen huoneeseen ja asetelma päätyy alakerran saliin.

Kokosin asetelman korunosista tekemääni maljakkoon, jonka täytin kitin mukana tulleella muovailuvahalla. Peitin vahan pinnan ensin jäkälällä.

Mummo pitää runkoruususta enemmän. Pikkuruinen pitsiliina ruukun alla on Tiinan virkkaama, päiväpeitto oikealla Katriina Aallon.

Tekisi itsekin mieleni virkata jotain, nyt neulon ja sekin tuntuu niin hitaalta.

Joulukoristeluja / Christmas Decorations

Tänä vuonna minulla on ollut aikaa askarrella joulua!

Vasemmalla olevan joulukuusen tein Marian kirjan ohjeilla. Kapea havupunos loppui kesken ja kuusesta tuli pöytämalli, eipä tuo haittaa. Kuusenjalasta olen hitusen ylpeäkin. Suppilomainen metalliosa löytyi viime kesänä mökin varaston naulakulhosta. Keskellä on villasta huovutettu joulupuu.

Katriina Alasen kitistä tekemäni liljat pääsivät vihdoin asetelmaksi yhdessä jouluisten oksien kanssa. Kransseja tuli tehtyä useampi, sillä jatkoin edellisvuotisia keskeneräisiä pohjia. Markkinoilta ostetut makeiset pääsivät Cillan simpukka-astiaan.

Nyt odottavat 1:1-elämän jouluvalmistelut. Toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja rentouttavaa lomaa sekä kiitokset tästä vuodesta!

Syysmaisema / Autumn Landscape 1:48

Otin harppauksen syksyyn ja Raven's Perch sai pihan alleen. Hankin viime syksynä tämän maastokitin yhdessä talon kanssa täältä. Siihen kuuluu mdf-paloista koottava runko, portin osat, aidat ja hautakivet.

Ohjeen mukaan rutistin sanomalehteä levyjen väliin, jotta tasoitetta ei kuluisi niin paljon. Päälle levitin veitsellä tahnamaista Polyfillaa, joka on veteen sekoitettava jauhe, jota minulla sattui olemaan. Tässä vaiheessa minulla oli valkoinen 'kakku', jonka kuivuminen kesti useita päiviä. Puut ovat risuja metsästä, jotka työnsin vielä kosteaan tasoitteeseen.

Pohjan kuivuttua maalasin sen tumman ruskealla ja harmaalla akryylimaalilla ohuesti. Kasvuston tein sirottelemalla liimapintaan monenlaista myös maustekaapista löytyvää ainesta. Maaston teko oli kuin maalaamista materiaaleilla, hauskaa sotkemista.

Yksityiskohtia voisi lisätä kaikenlaista ja se taitaa jäädä lokakuulle. Mittatikku unohtui kuvatessa, mutta tornin korkeus on noin 26 cm.

Aika painava tästä tuli, vaikka mäki onkin keskeltä ontto.

Nyt tarvittaisiin sisustus, enkä ole siitä syystä liimannut taloa vielä maastoon kiinni.

Raven's Perch 1:48

Kiitos kommenteistanne edellisiin. Rakentui sitten tämäkin mökki. Ei se valmis ole, pientä tekemistä riittää. Kokosin kuitenkin tämän kitin huomattavasti nopeammin kuin Petit Palais -talon, joka olikin ensimmäinen projektini tässä mittakaavassa.

Kuistin tasakattoa hieman vierastan, kaipaisiko se pientä kaltevuutta tai jopa kaarretta kuten muissakin katon osissa on? Kattopaanut leikkasin lasten kuviosaksilla kartongista. Savupiippua en sitten päällystänyt ilmakuivuvalla massalla (laiskuus). Pysyypähän kaunis muoto paremmin esillä. Kaiteet katolla ovat uskomattomat, eläköön laserleikkuri.

Mittatikku unohtui kuvista. Tornin korkeus on noin 26 cm, talon leveys 22 cm ja syvyys kuistin etureunasta 14 cm.

Illuusioni siitä, ettei näin pieni nukkekoti veisi tilaa, karisi kun sijoitin tämän Petit Palaisin viereen kirjanhyllyssä. Nehän täyttävät yhdessä kokonaisen 80 cm hyllyn. Eikä pahvikuistin viereen voi laittaa mitään kaatuilevaa kuten kirjoja... Puutarhasuunnitelmiakin on, nämä talot pääsivät lasiovien taakse.

Syreenit / Lilacs

Kohta ne kukkivat taas pihallakin. Viimeinkin syreenejä Syreenikujalla! Katriina Alasen kitti on niin runsas, että sain tehtyä nämä kaksi maljakollista samasta pakkauksesta, otin ainoastaan rautalankaa lisää omista varastoista. Valkoisia kukintoja ja vihreitä lehtiä jäi vielä yli johonkin jatkoprojektiin.

Maljakot ovat Jaanan keramiikkaa.