Viherkasveja / Green Plants

Koulun päättäjäiset, lapsen syntymäpäivä, kylvöt ja istutukset oikeassa puutarhassa ovat pitäneet minut pois harrastuksesta. Nyt meillä on helle ja tuntuisi hassulta näpertää sisällä miniatyyrejä. Esittelen joitain aikaisemmin keväällä tekemiäni kasveja.

Taiteilijan työhuone ja muutkin talon huoneet ovat kaivanneet viherkasveja. Tarpeesta ja internetin ihmemaailman esimerkeistä lähti liikkeelle monen päivän viherkasvikuume.

Aluksi ajattelin vain kokeilla kultaköynnöksen lehtien värien sekoittamista, sitten innostuin sekoittamaan muitakin kuvioita. Tässä on massan etu, jokaista lehteä ei tarvitse maalata erikseen. Monet huonekasvit ovat lehdiltään paksuja ja vahamaisia. Haasteita onkin sitten aika joukko, miten saada lehdistä ja varsista riittävän ohuita, kaikkialle tarttuvat massanpalat tarttumaan kestävästi oikeaan paikkaan jne.

Ensimmäiset taistellut kultaköynnökset. Takanaolevan tein vaaikatasossa, kovetin uunissa välillä, lisäsin bambutuet ja jatkoin varsien ja lehtien lisäämistä toiselle puolelle.

Sipulit ja mehikasvit ovat helppoja. Ruukkuja tein tarpeen mukaan käyttäen muottina kotoa löytyviä esineitä tai tehden niistä muotteja kaksikomponenttisilikonin avulla. Jotta saa suoraa, kovetettava ruukku pitää laittaa uuniin muotteineen. Lopuksi hiomista ja patinointia akryylimaalein. Ruukkuihin voi upottaa eriväriset massanjämät multakerroksen alle. Liimasin useimpiin lisäksi teenpuruja pintaan nestemäisellä fimolla. Ja lopuksi koko esine vielä uuniin kovettumaan.

Seuraavassa satsissa kokeilin erilaisia lehden muotoja ja värejä. Anopinkieltä tein useamman kerran, sillä sen suvussa on useita eri muotoja ja värejä.

 

Palasin myös täydentämään vuosia sitten tekemiäni kaktuksia. Piikkejä näissä ei ole vieläkään, mutta uudet vaaleat tupsut. Korkeammissa lehtikaktuksissa on sisällä ohut korulanka, muuten ovat pelkkää polymeerimassaa.

 

 

Välillä oli pakko tehdä lisää ruukkuja, aina ne loppuivat kesken. Sekoittelin niitä massanlopuista useassa erässä ja väriä oli mukava vaihtaa muutenkin.

 

Uskaltauduin kokeilemaan peikonlehteäkin, tätä pitää miettiä vielä. Varsissa on sisällä metallilangat ja niitä on haastava muotoilla aidon näköisiksi. 

Kultaköynnöstankoa oli vielä jäljellä, kiinnitin lehdet nestemäisellä fimolla metallilangan sisältäviin varsiin. Kokosin kovetetut varret lehtineen fimomultaan ruukkuun ja kovetin vielä kerran. Osan irronneista osista jouduin vielä liimaamaan pikaliimalla.
 

 

Kuviolliset lehdet olen siis tehnyt kokoamalla tangon kuten appelsiinia tehdessä. Siitä olen leikannut sitten viipaleita ja muotoillut lehdiksi. Nukkumatin lehdet ovat kiinni paperipäällysteisessä rautalangassa ja niitä voi vielä taivutella paiston jälkeen, mikä on tietysti etu.

 

Haasteita riittää, en ole kaikkeen todellakaan tyytyväinen ja harjoitusta tarvitsen lisää. Kasveja on kiva tehdä siksikin, että saman lajin yksilöt voivat olla niin eri kokoisia. Hämmästyin kun näin aikoinaan trooppisessa kasvihuoneessa kultaköynnöksen, jonka lehdet olivat pääni kokoiset.

Seuraavaksi näille pitäisi tehdä hyllyt ja asemoida ne taiteilijan taloon. Tai ehkä aivan kaikki eivät mahdu.