Säilöntää / Making Preserves

Marjat kuivuvat oksiin puutarhassa, nurmikot ovat keltaisia, puut tiputtavat lehtiään. Onneksi tänään vihdoin sataa. Edellisenkin blogipäivitykseni aikaan satoi. Usean viikon helle on verottanut intoa näpertelyyn ylipäätään. 

Heinäkuun alussa kokeilin pitkästä aikaa säilöntää. Kokosin vihannespikkelssit ja hedelmäsäilykkeet osin uusista ja osin vanhoista osista, mitä löysin polymeerimassaesine-lokerikkojen pohjalta.

Käytin Solid water -nimistä tuotetta, joka oli jo hieman vanhentunutkin. Se toimi hyvin, vaikka sotkin sekoitussuhteet laittamalla vahingossa kumpaakin komponenttia yhtä paljon. (Helteessä sitä ei ole terävimmillään). 

Tuotteen haju ei ollut kovinkaan voimakas. Suojahanskoja on hyvä käyttää, sillä pienten astioiden ollessa kyseessä nesteen läikkymistä sormille ei oikein voi välttää.

Ilmakuplia ei tullut niin helposti kuin nestemäisen fimon kanssa, sillä Solid Water näytti juoksevan helpommin pieneenkin koloseen vihannesten seassa. Nesteen kirkkaus on myös ehdottomasti parempi. Värjäsin nestettä raaputtamalla sekaan pigmenttiä kuivapastelliliidusta. 

Tämä tuote kuivuu ilmassa eikä astioiden tarvitse olla uuninkestäviä. Juotavaa muovikannuissa. Mehun pinnalla on appelsiinilohko.

Aloittelin kreikkalaisen talon rustiikkisen keittiön sisustusta, täällä onkin aika monta hyllyä täytettäväksi. Tein kattoon chiliketjun, valkosipuliletti on vanhempaa perua. Tarkoitus olisi myös kerätä yrttejä kuivumaan lisää, vaikka aito timjami on nukkekodissa isolehtistä.

En ole varma, jääkö vihreä kaappi tuohon. Se ei ole ymmärtääkseni erityisen kreikkalainen. Kaapin päällä olevat ruukut tein alkukesästä päällystämällä fimolla isoja puuhelmiä.

 Ideoita on paljon, toteutusta varten joutunee odottamaan viileämpää vuodenaikaa.

Muovailua / Fimo Projects

Hupsis, melkein kuukausi on kulunut edellisestä päivityksestä. Helle kuivattaa jo puutarhoja ja puistoja. Tänään satoi vihdoin ja se on ihanaa. Asunnon hetkellisestä viilenemisestä virkistyneenä sain tartuttua blogiasioihin.

Tässä on vielä kesäkuun muovailuinnostuksen tuotoksia. Peikonlehdet kehittyvät kerta kerralta. Edelleen liikun epämukavuusalueella, mitä tulee varsien yhdistämiseen lehtiin ja kasvien kokonaishahmoon. Olen kovettanut kasvit makuuasennossa. Lehtien alle pitää muistaa laittaa tuet, muuten kasvit näyttävät kärsivän kuivuudesta kun lehdet roikkuvat. Jokaisessa ruukussa on myös tukena massasta muovattu sammaltolppa, mihin kasvin varsi kiinnittyy.

Kirjava lajike kokeilussa. Olisihan näitä vaikka mitä mielenkiintoisia.

Upotin ruukkumassaan turkoosia kivijäljitelmämassaa (fimoa sekin), mitä en saa käytettyä muuten mihinkään.

Ensimmäinen kasvi vasemmalta katkesi uunissa, sillä laitoin sen epähuomiossa sinne pystyssä. Onneksi tilanteen saattoi korjata vahvistamalla runkoa ja laittamalla vaakatasossa uuniin uudestaan.

Kaktusvalikoima on kasvanut edelleen.

Kokeilin rakentaa ruukun puuhelmen päälle. Kuvassa on myös ensimmäinen fimosta tekemäni pelargonia. Osien paksuus on tietty haasteena verrattuna paperisiin kukkiin.

 

Kun kaikenlaista kokeilee, irto-osia kertyy aika lailla. Välillä onkin hauska yhdistellä vanhoja paloja jonkinlaisiksi kokonaisuuksiksi, kuten punakaalin leikkuu alla tai peston teko yllä. Ongelma on vaan ettei vanhat osat enää tehdo kelvata, kun on oppinut lisää ja näkee niissä virheensä.

Polymeerimassat ovat tosi monipuolisia miniatyyrien teossa, oma kekseliäisyys, kärsivällisyys ja taidot vain ovat rajana ja jatkuvasti voi oppia uutta.

Viherkasveja / Green Plants

Koulun päättäjäiset, lapsen syntymäpäivä, kylvöt ja istutukset oikeassa puutarhassa ovat pitäneet minut pois harrastuksesta. Nyt meillä on helle ja tuntuisi hassulta näpertää sisällä miniatyyrejä. Esittelen joitain aikaisemmin keväällä tekemiäni kasveja.

Taiteilijan työhuone ja muutkin talon huoneet ovat kaivanneet viherkasveja. Tarpeesta ja internetin ihmemaailman esimerkeistä lähti liikkeelle monen päivän viherkasvikuume.

Aluksi ajattelin vain kokeilla kultaköynnöksen lehtien värien sekoittamista, sitten innostuin sekoittamaan muitakin kuvioita. Tässä on massan etu, jokaista lehteä ei tarvitse maalata erikseen. Monet huonekasvit ovat lehdiltään paksuja ja vahamaisia. Haasteita onkin sitten aika joukko, miten saada lehdistä ja varsista riittävän ohuita, kaikkialle tarttuvat massanpalat tarttumaan kestävästi oikeaan paikkaan jne.

Ensimmäiset taistellut kultaköynnökset. Takanaolevan tein vaaikatasossa, kovetin uunissa välillä, lisäsin bambutuet ja jatkoin varsien ja lehtien lisäämistä toiselle puolelle.

Sipulit ja mehikasvit ovat helppoja. Ruukkuja tein tarpeen mukaan käyttäen muottina kotoa löytyviä esineitä tai tehden niistä muotteja kaksikomponenttisilikonin avulla. Jotta saa suoraa, kovetettava ruukku pitää laittaa uuniin muotteineen. Lopuksi hiomista ja patinointia akryylimaalein. Ruukkuihin voi upottaa eriväriset massanjämät multakerroksen alle. Liimasin useimpiin lisäksi teenpuruja pintaan nestemäisellä fimolla. Ja lopuksi koko esine vielä uuniin kovettumaan.

Seuraavassa satsissa kokeilin erilaisia lehden muotoja ja värejä. Anopinkieltä tein useamman kerran, sillä sen suvussa on useita eri muotoja ja värejä.

 

Palasin myös täydentämään vuosia sitten tekemiäni kaktuksia. Piikkejä näissä ei ole vieläkään, mutta uudet vaaleat tupsut. Korkeammissa lehtikaktuksissa on sisällä ohut korulanka, muuten ovat pelkkää polymeerimassaa.

 

 

Välillä oli pakko tehdä lisää ruukkuja, aina ne loppuivat kesken. Sekoittelin niitä massanlopuista useassa erässä ja väriä oli mukava vaihtaa muutenkin.

 

Uskaltauduin kokeilemaan peikonlehteäkin, tätä pitää miettiä vielä. Varsissa on sisällä metallilangat ja niitä on haastava muotoilla aidon näköisiksi. 

Kultaköynnöstankoa oli vielä jäljellä, kiinnitin lehdet nestemäisellä fimolla metallilangan sisältäviin varsiin. Kokosin kovetetut varret lehtineen fimomultaan ruukkuun ja kovetin vielä kerran. Osan irronneista osista jouduin vielä liimaamaan pikaliimalla.
 

 

Kuviolliset lehdet olen siis tehnyt kokoamalla tangon kuten appelsiinia tehdessä. Siitä olen leikannut sitten viipaleita ja muotoillut lehdiksi. Nukkumatin lehdet ovat kiinni paperipäällysteisessä rautalangassa ja niitä voi vielä taivutella paiston jälkeen, mikä on tietysti etu.

 

Haasteita riittää, en ole kaikkeen todellakaan tyytyväinen ja harjoitusta tarvitsen lisää. Kasveja on kiva tehdä siksikin, että saman lajin yksilöt voivat olla niin eri kokoisia. Hämmästyin kun näin aikoinaan trooppisessa kasvihuoneessa kultaköynnöksen, jonka lehdet olivat pääni kokoiset.

Seuraavaksi näille pitäisi tehdä hyllyt ja asemoida ne taiteilijan taloon. Tai ehkä aivan kaikki eivät mahdu.
 

Sermien tekoa / Making Screens

Innostuin tekemään sermejä kartanoon Huis ter Swinnendael -blogin Huibrechtin ohjeen pohjalta. Kiitos selkeästä ohjeesta!

Kävin sukkelaan läpi taidepostikorttini ja silputtavaksi päätyivät Ippolito Caffin kaksi venetsialaisnäkymää 1800-luvun puolivälistä sekä maalaus 1700-luvulta. Jälkimmäisen taiteilijan nimen olen tietysti hukannut kartongin alle...

Tässä ensimmäisessä kuva-aiheessa olisi toiminut paremmin jako kolmeen paneliin, hoh hoijaa. Postikortin mittojen vuoksi sermeissäni on vain neljä panelia viiden sijaan. Pariton määrä olisi ollut parempi.

Panelit ovat 2 mm:n kartonkia, jotka pysyvät suorina vielä juuri ja juuri. Tässä kannattaa ottaa huomioon kuitusuunta ja kokeilla taivuttamalla kumpaan suuntaan kartonki on lujempaa. Liimasin kunkin maalauksen väreihin sopivan klassisen tapetin sermien kääntöpuolelle.

Saranana käytin aluksi apteekin laastariteippiä ja kun se osoittautui kuivuneeksi ja irtoavaiseksi, etsin kaapista palan kirjansidonnasta jäänyttä kluuttia ja liimaa. 

Sermeistä tuli aika suuria ja ne etsivät vielä hieman paikkaansa kartanossa. Olen niihin kuitenkin tyytyväinen.

Kartanon kylpyhuone / Manor bathroom

Olen päivittänyt blogia kartanon kylpyhuoneen osalta viimeksi jokseenkin tasan neljä vuotta sitten! Yksinkertainen asia voi joskus olla hankala ja kun se ratkeaa, koko huone nytkähtää valmiimmaksi. 

Löysin hiljattain kirpputorilta pitsikaitaleen, joka muistuttaa virkattua verhoa. Liimaamalla päät kartonkisuikaleen ympäri ylhäällä ja alhaalla siitä tuli vihdoin kylpyhuoneen oviverho. Asettelin joitakin esineitä lisää ja huone muuttui kotoisamman oloiseksi.

Lisäsin laimennetulla liimalla muotoiltuja pyyhkeitä, joiden voisi kuvitella olevan laadukasta pellavaa. Kaminan viereen kuuluisi ehkä paremminkin hiilipannu, mutta joku on unohtanut siihen pesukannun hakiessaan lämmintä vettä. Aamutossut lainasin kuvauksen ajaksi viereisestä huoneesta. Maton olen kirjonut vuosia sitten. Malli on Pamela Warnerin mainiosta kirjasta Miniature Embroidery for the Georgian Dolls' House.

Oven viereiseen nurkkaan ripustettu taulu tipahti pari kertaa alas ja liikautti wc:n paikoiltaan. Huomasin asian vasta kuvienoton jälkeen.

Keskeneräistä on vieläkin, valaisin puuttuu ja ikkunaverho nukkekodin etupaneelista. Minulla jää sisustaminen helposti muun tekemisen jalkoihin, kun keskityn milloin mihinkin tekniikkaan.
 

Kevättä / Springtime

Kevät on jo pitkällä. Blogin päivitys laahaa jäljessä. Syy siihen on uuden instagram-tilini @syreenikuja. 

Blogimaailma vaikuttaa uneliaalta IG:n jatkuvaan kuvavirtaan verrattuna. Toisaalta blogin kautta kerronnallisuus toteutuu helpommin ainakin minulla. Pystyn toistaiseksi päivittämään blogia vanhan tietokoneeni vanhalla verkkoselaimella. Instagramia käytän yksinomaan puhelimella ja sillä on aika hankalaa kirjoittaa pitkiä tekstejä.

Kuvaamisessa puhelimella on ollut haasteita, huomaan tehneeni monenlaista mutta vältelleeni kuvaamista. Se on hassua, sillä olen pitänyt valokuvaamisesta. Parin uuden oivalluksen jälkeen kuvaaminen ehkä sujuu jatkossa helpommin.

Sisustin huvilan kuistia pääsiäiseksi. Uutta siellä ovat tekemäni sivustavedettävä talonpoikaissohva sekä pieni kirjoituslipasto.

 

Huonekalujen tekeminen yksinkertaisillakin työkaluilla on yllättävän hauskaa ja sään lämmetessä hiomista on taas hyvä tehdä ulkona. Minulle on kertynyt kaikenlaista puutikkua ja -palaa, parin huonekalun tekeminen ei kyllä verota varastoja juurikaan. 

 

Käsintekemisestä ja kierrätyksestä tulee hyvä mieli. Sohvan parissa kului hetki jos toinenkin, sillä tein senkin ilman kaavoja tai ohjeita 1:1 huonekalun kuvaa tutkien.

Kuistin ikkunalaudoille päätyy kaikenlaista tavaraa ja kasvia. Allaolevissa kuvissa ovat ikkunalasitkin paikoillaan.

Ompelin tyynyt hiljattain kapeasta suikaleesta ja kuviot asettuivat hieman sattumanvaraisesti. Sipulikukat versovat jo voimallisesti.

 

Pari takaumaa talveen: Sain vuosia sitten pudonneen potkukelkan korjattua.
Lumisimulaatio kuvassa on levyvanua.

 

Vanhat lyhdyt toivottavat tervetulleiksi taloon. 

 

Postilaatikko on kiinnitetty oven pieleen. Toivon hyviä uutisia, kiitos!

 

Hyvää ja aurinkoista kevättä!

Katot / Roofs

Kuistin katto tuotti hieman päänvaivaa. Leikkasin aluksi kartongista lappeiden mallit. Päätyosan koko määräytyi lopulta paikoilleen liimattujen sivujen välissä kokeilemalla. Päädyin kokoamaan kuistin katon 2 mm:n pahvista, sillä vaneri oli loppu.

Katon harjaa kannatteleva runko koostuu kahdesta poikittaisesta kolmionmuotoisesta tuesta, jotka sahasin sentinpaksuisesta keisaripuusta. Samoin päätylappeen alla on kolmiomaiset tuet. Keisaripuu on balsan tavoin hyvin kevyttä, mutta rakenteeltaan huomattavasti lujempaa. Liimasin tuet 21x30 cm kokoiselle kovalevylle, jonka pohjaan kapeisiin päätyihin liimasin rimat. Katto on irrotettava ja pysyy rimojen ansiosta paikoillaan kuistin yllä.

Tein pellityksen saumat tällä kertaa bambutabletista puretuista osista. Värityskin muuttui tummanvihreään.

Niinpä minun täytyi uusia itse mökinkin katto. Teippasin bambutikut edellisten pahvisuikaleiden päälle ja uusin käytännössä eristysteippauksenkin kokonaan.

Tässä molemmat katot valmiina.

Lisäsin vielä listat mökin ikkunoiden päälle. Materiaali riitti juuri ja juuri. Pienen jatkopalan saumankohdan piilotin linnunpesän alle. Olen joskus aikaisemmin tehnyt tällaisia pesiä.

Maalasin kuistin kivijalan puurakenteet mustaksi. Muotoilin ilmakuivuvasta Fimosta kivijalan nurkkakivet. Lautaristikon materiaaliksi löytyi vanhoja pahvisia arkistoetikettejä, joita olen joskus löytänyt toiselta harrastajalta sekä Kierrätyskeskuksesta. Leikkasin ne listasaksilla samaan kulmaan ja liimasin yläreunastaan puurakenteen päälle.

Kuvien oton jälkeen olen liimannut ikkunalasit mökin etupaneleihin. Kuisti odottaa vielä lasitusta ja sitä varten on lähdettävä kauppaan.

Kohta saa rakentaminen riittää. Olisikohan tämä viimeinen nukkekoti, jonka rakennan? Päivät saa kyllä tällä tavalla kulumaan sukkelasti.

Aurinkoisia päiviä lukijat. Helsingissä lumi sulaa kovaa vauhtia, mutta vielä ollaan talvessa. Etelämpänä on jo kevät ja sipulikukat kukassa.

Sininen huvila / Building Blue Villa

Sain kuvan tilkkutäkin keskeneräisenä sukulaiseltani. Minun hommaksi jäi päätellä reunat, samalla ompelin alumiinilangan reunan käänteeseen. Täkki sopii mielestäni hyvin tuohon päästävedettävään sänkyyn. 

Kuvassa on myös neulomani torkkupeite. Käytin siihen kahta itsevärjättyä lankaa sekä kahta muuta väriä. Helmineuletta ja langanvaihto 1-4 rivin välein ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

Vuodevaatteiden jälkeen olen siirtynyt rakentamaan sinistä huvilaa. Kovasti tekisi mieleni jo sisustaa, mutta olisi hyvä saada rakennustyöt valmiiksi sitä ennen.

Ensimmäisenä valmistui muurit huvilan molempiin kerroksiin. Löysin idean kukkasienen käytöstä Eva Malmstenin kirjasta Dockskåp & miniatyrer. 

Leikkasin sopivat palat kuivakukille tarkoitetusta sienestä, luullakseni se ei ime niin paljon vettä itseensä kuin toinen versio, jonka tarkoitus on pitää kukat kosteina. Maalasin pinnan gessolla sekä täytin pahimmat lommot pikasiloitteella. Lopuksi liimasin muurien ympärille listat lattiaa vasten. Jätin muurit huoneissa irrallisiksi, jotta niitä voi tarpeen tullen siirrellä.

Alakerrassa päätin maalata ruskean lattian sittenkin harmaaksi, samoin siniset listat muuttuivat harmaiksi. Tila tuntui laajenevan ja rauhoittuvan.

Seuraavaksi pellitin katon eristysnauhalla, joka on maalaamattomana folionkiiltävää. Peltien saumat olisivat saaneet olla korkeammat. Käytin pahvisuikaleita, ehkä grillitikut tms olisivat toimineet paremmin.

Tietenkin ole tehtävä myös savupiippu. Se on puupaloista ja rimoista koottu ja päällystetty kananmunakotelosta leikatuilla tiilillä.

Koostin kuistin vastaisen ulkoseinän tapetoinnin kuudesta palasta pienestä askartelupaperivihkosta. Kuvassa oikea puoli on viinilaatikkoa, vasen leikkuulaudan päälle rakennettua osaa nukkekotia. Kaunis ovi on Pienen pientä -nukkekotikauppaa pitäneen Marjutin tekemä.

Kuistin rakennusta olin aloitellut jo kesällä. Nyt tein siihen pariovet pahvista. Viistosin ovipeilit katkoteräveitsellä keltaisen oven mittojen mukaan. Saranoina toimivat pystysuuntaiset nuppineulat. Rappu on puuta, akryylimaalia ja teenpuruja. Pienellä hiomisella siitä saa siistimmän kuin kuvassa.

Kokosin rungon kierrätyshenkisesti monenlaisesta puutavarasta. Listaa kuluu vielä viimeistelyyn uskomattomat määrät.

Kuisti asettuu nukkekodin sivulle. Pidän sen irrallisena. Kuistin pohja on noin 21x30cm ja huvilan noin 40x40cm.

Kuva yläpuolelta sivusta. Liimasin päistään pyöristetyt tikut ikkunalaudoiksi.

Kuistin katto ja sokkelin käsittely puuttuvat vielä, samoin huvilasta osa lasituksista, päätylistat ja räystäät(?).

Nyt blogi taitaa olla rakentamisen osalta ajan tasalla. Voisin vaihteeksi tehdä jotain aivan pientä. Toisaalta, jos keskeytän rakentamisen, on vaikeampi taas aloittaa uudelleen. Kattoa päin...