perjantai 7. syyskuuta 2018

Hannan neuleopissa / Hanna's New Book and Workshops

Hanna Meroselta ilmestyi alkuvuodesta upea kirja Pienenpieniä käsitöitä, kustantaja Moreeni. Kirjassa on yli 60 ohjetta miniatyyrikokoisten oikeiden käsitöiden tekoon. Tekniikoista on käsitelty neulonta, virkkaus ja neulahuovutus. Ohjeet ovat sovellettavissa koruiksi, nukkekotiin tai isommallekin nukelle. Hankin kirjan aika tuoreeltaan ja olen harjoitellut ohjeiden mukaan pikkuhiljaa. Kirja on todella innostava ja runsas, löydän siitä edelleen uusia asioita.

Osallistuin viime vuonna sekä myös tänä syksynä Hannan inspiroiviin työpajoihin, jotka pidettiin Vantaan opistotalossa, Tikkurilassa.

Sain Hannan opastuksella tehtyä Fridan heinäkuun helteillä aloitettuun mekkoon levenevän helman, hihat neuloin valmiiksi kotona. Turkoosi lanka uhkasi loppua kesken, joten jaoin loppupätkän kahtia ja jatkoin neulomalla oranssinpunaiset raidat hihansuihin ja helmaan.


Kirjan lopussa on nukkekotiharrastajien iloksi painettu miniatyyrikannet sekä -mallisivuja. Päällystin minikirjan kannet oikealla kluutilla. Jouduin muistaakseni kaventamaan selkää hieman, jotta sain suojapaperin yltämään kannen ympäri.


Kurssilla kokeilin myös kudotun näköistä pintaa (linen stich) sekä kotona vohvelipintaa. Ompelin mallitilkut tyynyiksi.


Tein ensin mainittuun niin paljon virheitä, että käänsin sen nurinpäin. Nurjalla puolella onkin kaunis helmimäinen pinta.


Alkuvuodesta neulomassani villatakissa on niin kapeat hihat, että oli haettava malliksi pienikätisin nukke. Hän on odottanut alushameisillaan vaatteita jo aika pitkään. Kieltämättä riisuttavat ja vaihdettavat vaatteet avaavat aivan uusia ulottuvuuksia näihin minihenkilöihin.


Seuraavaan takkiin ehkä muistan lisätä hihasilmukoita käsialani mukaan. Helma on samanlainen kuin Fridan mekossa, mutta levennysosasta tulee pidempi ja neulominen kestää... Kuvassa on 1 mm:n puikot sekä hihansuut odottamassa hakaneuloilla.


Nuket ovat Taru Astikaisen muotoilemia posliininukkeja.

perjantai 31. elokuuta 2018

Korinpunontaa / Basket Weaving

Löysin heinäkuussa Forssan markkinoilta Mineillen-kaupasta ruskeaa paperipäällysteistä rautalankaa kunnon vyyhdin. Sitä piti kokeilla korintekoon ja hyvinhän se toimi joka koossa.

Kuvassa ylin kori on vihreästä kalalangasta, jonka maalasin. Muut olen punonut paperinarusta periaatteella jämät pois kaapista pyörimästä. Lopputulos on sitten aina yllätys.


Ensin syntyi suurempia koreja ja sitten viimein ostoskoreja. Pienemmän teko on aina hankalampaa.


Ylhäällä kuvassa oikealla oleva kori on kalalangasta tehty, muut paperinarusta. Joskus aikaisemmin tekemäni pikku pöydän uudistin sahaamalla syömäpuikoista tehdyt jalat lyhyemmiksi, lisäämällä alatason ja leventämällä kantta rimoituksella sekä maalaamalla uudestaan.


Satoakin on saatu. Omenien teko on aina kiitollista. Retiisien teko oli jo niin pientä, että lehdet tuli laitettua vain kahteen.


Luumujen väritystä olen ihaillut monena kesänä, nyt tuli sitäkin kokeiltua.


Lopulta sain kerättyä rohkeutta myös rottinkituolin tekoon. Rottinki on minulle uusi materiaali.  Se taipuu kosteana kauniille kaarille, mutta tekeminen tiettyyn mittaan symmetrisesti tuntui aika haastavalta. Jouduin lyhentämään etujalkoja useaan otteeseen.


Katsoin hieman mallia oman parvekkeen tuoleista. Rakenne syntyi pikkuhiljaa kokeilemalla usean päivän aikana. Aluksi käytin sidontaan ohutta pellavalankaa, mutta se pörröttyi kosteudessa. Sitten tartuin paperinaruun ja paperipäällysteiseen rautalankaan ja tuoliin tuli tukevuutta.


Istuinosan punoin aluksi erikseen, kiinnitin puolivälissä punontaa runkoon ja jatkoin selkänojaa ylös asti. Toista samanlaista tuskin edes yritän tehdä. Tarkoitus oli aluksi maalata tuoli, mutta jätin sen kuitenkin odottamaan.


Kiitoksia kommenteistanne edellisiin päivityksiin, niitä on mukava saada!

maanantai 27. elokuuta 2018

Rustiikkia / Touch of Rustic

Jatkan helteiden jälkeisen äkillisen toimeliaisuuden tulosten esittelyä. Heinäkuun kuumuudessa en jaksanut juurikaan mitään. Kun sää viileni, oli ihanaa taas askarrella.

Löysin hiljattain Kierrätyskeskuksesta viilusuikaleita. Liotin niitä tiskialtaassa kylmässä vedessä, sitten taivuttaminen puupohjan ympärille onnistui suht siististi. Hioin ja maalasin akryylimaaleilla. Maalaamattomaan tarjottimen reunaan kokeilin lattiavahaa, mutta se ei juurikaan näy. Osa esineistä halusi kuivua vinoiksi ja kuivattelin niitä parhaani mukaan painon alla.


Taustalla olevan lipaston olen ostanut puuvalmiina. Lisäsin sivuille kapeat sorvaukset ja mittasuhteet mielestäni paranivat. Mukavaa kun kauan kaapissa ollut ei-mieluisa esine muuttuukin muokkaamalla rakkaaksi.


Nyt tuli rustiikkista esineistöä, sillä ajatuksissa häämöttää kreikkalainen talo. Frida on jo ilmoittanut haluavansa muuttaa sinne, muu on vielä epäselvää.


Kokeilin taas kynttilänjalkojen tekoa korunosista ja ylimääräisistä sorvauksista. Idea on yksinkertainen, mutta haasteena on saada kiinnitettyä pikaliimalla kaikki pyöreäpintaisetkin elementit suoraan. Kynttilät olen tehnyt joskus polymeerimassasta.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Sisustusta & huonekasveja / Decoration & new houseplants

Uusia alkuja taitaakin tulla useampi... Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta kuvaaminen on jäänyt. Tänään kaivoin vihdoin jalustan ja kameran esiin.

Sain keväällä laitettua taulurykelmän kartanon kirjaston seinälle. Samalla karsin myös huonekaluja ja vaihdoin niiden järjestystä.



Olin halunnut kokeilla jo kauan palmujen tekoa linnun höyhenistä. Ohje löytyy Tarulta.
Näitähän voisi tehdä vaikka kuinka pienessä mittakaavassa kun ovat niin siroja!


Anopinkieli on ollut toinen pitkään suunnitelmissa ollut huonekasvi. Tein omani kukkateipistä, joka ei ehkä toiminut yhtä hyvin kuin maalarinteippi. Ohje Marialta.


Sohvalla häämöttää silkkinauhakirjontainen tyyny. Hardanger-kangas on hieman 
liian karkea, mutta tuo jotain vanhanaikaista tunnelmaa.


Sitten piti kokeilla myös omista huonekasveista mallin ottamista. 
Leikkasin sekä aasinkorvan että apilan lehdet paperista yksitellen saksilla.


Tämä 'Onnenapilana' myyty kasvi nuutuu aina talveksi. 
Keväisin se kasvattaa uudet versot sekä kukkii vaaleanpunaisin kukin.


Molemmat yhdessä. Tein tarjottimen spaattelista, viilusuikaleesta ja rautalangasta, 
kahvoina helmet, jalkoina palat rottinkia.


Kerron tarjottimista lisää seuraavassa päivityksessä. 

Mukavaa loppukesää! Nyt saisi jo sataa, mutta kohtuullisesti kerrallaan...

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Uusi alku / New Beginning

Blogissa on ollut hiljaista ja niin myös harrastuksessani. Olen lähinnä virkannut ja neulonut rauhalliseen tahtiin, palaan niihin myöhemmin.

Tällä viikolla otin kreikkalaisen talon alas kaapin päältä ja rupesin katselemaan sitä kuin uusin silmin. Sain edistettyä etupihaa, joka on ollut motiivi koko projektille.

Pohjois-Kreikassa matkatessa huomasin kookkaan, vaaleanpunaisen hortensian olevan melko yleinen näky talojen etupihoilla. Sellainen oli tehtävä ensimmäiseksi. Istutin sen kirpputorilta löytyneeseen ruukkuun. Kukintoja on kolmetoista.


Vanhat pelargoniat pääsivät altaaseen ja ruukkuun, ne ovat vielä hieman matalia, ovathan vastaistutettuja. Altaissa on istutusalustana kukkasienen palat, jotta voin tarvittaessa vaihtaa kukat. Agaven olen tehnyt fimosta viime vuonna ja se näyttäisi viihtyvän aurinkoisilla portailla.


Muokkasin vanhasta viiniköynnöksestä köynnösmäisemmän, irrotin sen saavistaan ja kiedoin säleikköön. Lisäsin varsia ja lehtiä. Lehdet ovat laserleikattuja Jeannetta Kendallilta.


Säleikkö on pala Aarikan tehtaanmyymälästä Helsingin Vallilasta ostettua vaneriritilää. Löysin sen taas riemukseni varastokomeroa siivotessa. En ole varma, onko heillä enää myydä tuollaista.


Etupihasta tuli aika romanttinen ihan vahingossa. Nyt tarvittaisiin jotain rosoista.




 Vanha fimosta tekemäni kaktus löysi paikkansa parvekkeelta.


Puupala-rasiaa penkoessa tuli yllyke kokeilla myös mininukkekodin rakentamista. Karkea, rapattu talo valmistui nopeasti. Katto on kapeaa aaltopahvia jostain elintarvikepakkauksesta.



Tein aaltopahvista ja kapeista kahvinsekoitustikuista myös ikkunaluukut 1:12-taloon.

Uudelleen aloittaminen on sitä hankalampaa, mitä pidempi tauko. Nyt blogi on taas avattu.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hyvää Pääsiäistä / Happy Easter

Kiitos kommenteistanne edelliseen päivitykseen!

Rakensin tämän kevät-teemaisen boksin viime vuonna. 
Jostain syystä en ole esitellyt sitä blogissa aikaisemmin.


Päällystin vanerihyllyt ja kaikki muutkin pinnat erilaisilla papereilla. 


Kukat ja muut esineet ovat askartelujani useammalta vuodelta.


Aurinkoista Pääsiäistä ja kevättä!

tiistai 20. helmikuuta 2018

Hieman ylellisyyttä / Silk Ribbon Cushion

Olen joskus innostunut värjäämään silkkinauhoja Benita Suomen kirjan Nauhatanssi, (Edita 1999) ohjeilla. Upotin parin metrin pituiset nauhanpätkät etikkaliemeen (1 osa etikkaa, 3 osaa vettä), puristin liian pois ja upotin silkkiväriliemeen. Kuivatin nauhat mikroaaltouunissa, jolloin värjäys muuttui läikehtiväksi. Silitin nauhat vielä silitysraudan alta nauhaa nopeasti vetämällä.

Yksin värjäykseen saisi menemään päiviä ja metreittäin valkoista nauhaa, niin hauskaa ja yllätyksellistä se on. Päädyin värjäämään myös tehdasvärisiä nauhoja kun valkoinen loppui kesken :)

Löysin nämä nauhat hiljattain ja päätin kokeilla pitkästä aikaa silkkinauhakirjontaa. Värjäys kyllä kannatti, sillä lähes joka pisto on eri värinen ja lopputulos elävämpi kuin yksivärisellä nauhalla kirjoessa. Tyynyssä on käytössä yksi punainen, yksi vihreä sekä tehdasvärjätty vaalean persikan värinen nauha.

Harjoittelemani pistot ovat hämähäkkiruusuja, nauhapistoja, etupistoja ja ranskalaisia solmuja. Ympärille kiersin nyörin muliinilangasta.


Värjäyksen miinuspuoli on, että nauha hieman jäykistyi ainakin omassa kokeilussani. Tiheän puuvillakankaan läpi silkkinauhaa joutui vetämään aika kovastikin ja sehän ei tee sille hyvää. Saattaa olla, ettei käyttämäni silkkiväri ollut edes tarkoitettu mikrokuivatukseen.

Värjättyjä 3 mm:n levyisiä silkkinauhoja.


Kuvasin ensimmäistä kertaa tänä talvena kohteen myös nukkekodin sisällä, sillä aurinko paistaa sisään ja kevättä kohti taas mennään! Vasemmalla lattialla on Anna-Liisa Soikan silkkinauhakirjontainen rasia ja oikealla Hanna Merosen spanieli.