perjantai 3. heinäkuuta 2020

Keittiön sisustusta / Decorating the Kitchen

Huvilan keittiö näyttää nyt tältä. Olipa mukava kerätä sopivia esineitä muista taloista ja tunnelmoida.

Hellan muurin paikkaa pitää vielä miettiä, sillä hieman on ahdasta. Toisaalta pidän siitä, ettei kaikki huoneessa ole näkyvissä kerralla.


Pesuvadissa on Mirka Salosen tiskiharja, pitäisi kuvata se vielä tarkemmin, sillä se on uskomaton. Pesuainepullo on Rement. Pyyheliinan olen joskus ostanut Tukholman miniatyyrimessuilta. Aterimet ovat Tigerista.


Kahvimainos on vanhasta esitteestä, kahvimylly on Mirka Salosen tekemä.


Apupöydän tein valmiista sorvauksista sekä puulistoista. Basilikan tein viime kesänä fimosta, punainen pannu ja teesihti(!) ovat Mirka Salosen tekemiä. Kalafileet sanomalehdellä ovat Mirjalta.

Hauskaa miten moni muissa taloissa hieman epäsopiva esine löytää täältä kotinsa kuten tuo maalaamani käsityövakka alahyllyllä.


Tein hellan pahvista ja kapalevystä. Aloitin rakentamisen liimaamalla puiset huonekalun jalat pahviseen pohjalevyyn. Halusin tällä kertaa luukuista aukeavat. Niinpä tulipesän ja uunin väliin oli rakennettava väliseinät. Myös tuhkaluukku on vedettävissä ulos. Kiersin kahvat rautalangasta lyijykynän kärjen ympärillä ja pyöreäkärkisten korupihtien avulla. Pinta on mustaa ja hopeaa akryylimaalia sekä lyijykynää.

Saranointi oli hieman ongelmallinen. Yritin tehdä saranat ensin metallisuikaleista rautalangan ympärille, mutta kärsivällisyys loppui ja liimasin lopulta mustat kangassuikaleet saranoiksi. Luukut eivät oikein tahdo pysyä kiinni, ei haittaa.


Keittiön viereisestä huoneesta tuli sininen. Käytin vanhaa boordia (Tapettitalosta) pystysuunnassa tapettina. Ikkuna on vielä irrallinen ja listat puuttuvat.

Lattia on etikka-teräsvilla -liuoksella käsitelty. Tällainen ruskea väri syntyy kun liuos on noin kuukauden vanhaa. Alkupäivien kaunis harmaa muuttui ruosteen ansiosta ruskeaksi, vaikkei liuoksessa ollut seassa mitään muuta.


Testasin huonekalujen sijoittelua. Sohva ainakin pitää käsitellä uudelleen. Pöytä on liian suuri, yksi pääty laskettuna se menettelee.


Ovesta tuli ainakin toistaiseksi keltainen. Kukkapylvään tilalle voisi tulla lipasto, kunhan sellaisen hankin. Kulku portaisiin muodostuu tosi kapeaksi, jos hellan muuri sijoittuu noin. Siitä pitäisi tehdä uusi suorakulmaisempi versio. Tämä on aaltopahvista kääräisty putki.


Tein salalokeron lattian alle, pieni pätkä lattialautaa on nostettavissa pois.


Nyt alakerta on jotenkin ratkaistu, voin siirtyä yläkertaan tai kuistin rakentamiseen. Olisi myös päätettävä liitänkö alakerran huoneet yhteen. Minua kiirehtii tekemäni sotku asuntomme olohuoneessa. Karkea työstö ja levällään olevat rakennusmateriaalit olisi hyvä saada alta pois. Perhe on ollut kärsivällinen ja itseä sotku häiritsee eniten.

Kiitos paljon ystävällisistä kommenteista edellisiin päivityksiin. Niitä on aina mukava lukea. Kaunista kesää!

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Keittiö / Kitchen

Huvilan keittiö alkaa hahmottua. Värejä mietin pitkään, oli hankala päättää. Yhden tapettivaihtoehdon (se oli pientä keltaista kukkaa ja mitäänsanomaton) revin jo liimauksista irti, kun suunnitelma meni uusiksi.


Panelointi oikealla on bambutabletin säleistä, jotka riittivät juuri ja juuri. Porrasnurkkauksessa on aaltopahvia sormipanelina.

Tapetti valikoitui uudesta kuviopaperivihkosta. Kuviopapereita on kertynyt yllin kyllin, mutta kumma kuinka kaikki tuntuivat epäsopivilta tähän projektiin. Onneksi lähiaskartelukaupasta käteen osui sopiva pienehkö vihko, jonka sivuja (5 sivua samaa kuviota) yhdistellen sain tapetoitua tuon nurkan.

Portaiden alle rakentui pienen pieni komero. Tiesin, että jos en tee sitä nyt, se jää tekemättä. Kuka nyt takanurkkaan viitsisi kurkotella.


Piirsin kaavan portaiden alle jäävästä tilasta laittamalla portaat kyljelleen kartongin päälle. Sahasin 3 mm vanerista kaavan mukaan sivu- ja portaiden leveyden mukaan päätyseinät.  Maalausvaihe oli tosin kostuttanut raput niin etteivät ne ainakaan enää olleet symmetriset, kuten ei rakentamani nurkkakaan...


Komeron ympäryksen rakensin rimoista. Ovi on saranoitu kahden neulan avulla, joille porasin reiät kynnykseen ja yläkarmiin. Liimasin rimasta hyllyille kannattimet sekä päällystin origamipaperilla, jossa on sopiva retrotunnelma.

Komerosta tuli kapea ja syvä, aika paljon sinne mahtuu, mutta kaikki ei ole näkyvissä: Leipäkori, voilautanen, sokeri- ja kahvipurkit, pata eilistä keittoa, avattu hillopurkki, pino lättyjä, alalaatikossa muutama vanha peruna ja itänyt sipuli.


Keittiökaapisto on ostettu maalaamattomana Pikkiset-kaupasta. Totesin heillä olevan laadukkaasti valmiina sellaista, minkä tekemiseen ja pohtimiseen minulta menisi turhan paljon aikaa, eikä tuloskaan olisi taattu.


Siistin ikkunanympäryksen sytyketikuilla ja profiililistalla. Samalla syntyi aika syvä ikkunalauta,  hieman piti tunnelmoida ja kokeilla miten kukkaruukku sopii.


Kaapiston materiaali on kotimaista koivua kuten klapit puulaatikossa. Ämpäri on paikoillaan ja vetolaatikossa on toistaiseksi pyyheliinoja, joiden raidat ajelin ompelukoneella punaisella langalla.


Pitäisi päättää minkälainen hella tuonne sopisi. Kaikki valmiit puuhellat vaikuttavat liian suurilta. Lisäksi tarvitaan apupöytä ikkunan alle ja kylmävesipiste nurkkaan. Ei millään malttaisi rakentaa huonekaluja, kun pitäisi saada lisää seiniä pystyyn...

Huh hellettä, eilen oli poikkeukselliset 30 astetta, tänään 27.

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Kirjontaa / Embroidery

Ennen rakentamisen aloitusta kokeilin kirjontaa. Kirjaston oppaasta opiskelin erilaisia pistoja kolmeen tyynyyn.

Aivan ensimmäistä kokeilua en näytä, sillä käsialan pienentämiseen nukkekotikokoon menee aikaa. Osa tekniikoista ei myöskään toimi pienessä koossa.

Kuvassa alhaalla: Pala vanhaa mankelointiliinaa oli liian harvasidoksinen pohja, pidän materiaalista silti.


Seuraavaksi piti saada kesäisempiä värejä, ajattelin kehäkukkia. Kangas on vanhasta nenäliinasta ja siinä on mukava pellavainen tuntu.


Sitten piti saada vihreää runsautta. Vihreä on vaikea väri eikä tässä valinnat ole aivan onnistuneet. Voimakas tumma väri, josta en pitänyt, näyttääkin kirjottuna upealta. Valkoisella pohjalla taas vaaleat muuttuivat liian vaaleiksi.


Mallit syntyivät tehdessä. Tämä oli ihanan rentouttavaa puuhaa verrattuna kurinalaisempaan puolipistoilla kirjontaan, missä joutuu laskemaan koko ajan. Pyöritin muliinlangasta jokaisen tyynyt ympärystä varten nyörin ja ompelin kiinni.

Seuraavaksi pitää yrittää tehdä pienempiä tyynyjä.

Helsingissä on helle ja rakentaminen on hidasta...

Pysykää terveinä, palaamisiin. Tallenna

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Rakentamassa taas / New Building Project

Lämmin alkukesä on käsillä ja terassista on tullut taas hyvä paikka sahaamiseen ja muuhun sotkuiseen puuhaan. Rupesin hieman vahingossa rakentamaan uutta mökkiä katseltuani aikani viinilaatikkoa lattialla. Kauan se odottikin, sillä houkuttelevia vaihtoehtoja oli liikaa.

Koska viinilaatikon huonekorkeus oli 26 cm, liimasin puupaloista lattialankkujen kannattimet. Huonekorkeudeksi tuli 23,5 cm. Samalla lattian alle syntyy matala tila, jossa voi säilyttää keskeneräisiä elementtejä.  Lattialankut ovat 3 mm:n paksuisia sytyketikkuja.


Viinilaatikko on tehty sentin paksuisista puulevyistä. Niinpä haluamiani ikkuna-aukkoja sai tosissaan sahata hetken ja toisenkin.  Japaninsahalle sen tein ja suoraa tuli ainakin melkein.

Ikkunat olen leikannut Aarikan tehtaanmyymälästä aikoinaan löytyneestä ristikkovanerista. Sellainen jää jäljelle ilmeisesti heidän korunosien leikkauksen jälkeen.


Viinilaatikon syvyys on vain reilut 18 cm, joten sahasin takaseinään ison aukon jatkaakseni tilaa toisella huoneella. Sen pohjaksi löytyi varastosta sopivan kokoinen leikkuulauta.

Rakennan ainakin nyt alkuvaiheessa näitä puoliskoja erillisinä. Voi olla että tästä seuraa ongelmia, viinilaatikko ei ole aivan symmetrinen pohjastaan. Minua kiinnostaisi vaikka kolmesta palasta koottava nukkekoti, jota voisi säilyttää, sisustaa ja kuvata osissa. Voi mennä liian haastavaksi....


Kaunis ovi on Pienenpientä nukkekotikauppaa pitäneen Marjutin valmistama, samoin kaksiosaiset portaat ovat häneltä aikoinaan ostettu. Portaissa on erinomaisen jyrkkä nousu ja ne sopivat pieneen tilaan. Täydensin alempaan porrastasanteen 3 mm:n vanerilevystä sekä molempiin umpinaisen alimman rappusen. Molemmat ovat vain teipillä kiinni toistaiseksi.


Halusin suuret ikkunat mökkimäisten matalien sijaan, ehkä tästä tuleekin huvila, kunhan ei tule kartano. Piti tehdä aivan pieni mökki ja tässä sitä taas ollaan. Alla alakerta, vasemmalle on tulossa vielä kuisti.


Sinisen lattian osuutta olen suunnitellut keittiöksi.


Olen koonnut seinät lähinnä liimaten taulunkehyksen taustalevystä, kapalevystä, vanerista, eri levyisistä puurimoista, kaikesta mitä minulta sattui löytymään. Sinisen lattian osuuden kulmatolpat naulasin pohjaan poistamalla naulan kannan ja upottamalla piikin molempiin osiin.


Tälle sivulle on tulossa kuisti, siksi portaiden viereinen ikkuna ja ulko-ovi ovat näin lähellä toisiaan.



Nyt pitäisi tehdä päätöksiä tapetoinnin ja muun sisäverhoilun suhteen. Sepä ei sujukaan yhtä nopeasti kuin sahaaminen. Mietintätauko ja blogipäivitys...

Minulla oli ongelmia kuvien lataamisessa tähän päivitykseen. Toimin kuten ennenkin, mutta sain ilmoituksen: Lataus epäonnistui, palvelin hylkäsi (kuvan). Lataaminen onnistui vain uudella Bloggerilla sen jälkeen kun olin tyhjentänyt verkkoselaimen välimuistin ja poistanut evästeet. Kaipa tähän uuteenkin tottuu.
Tallenna

lauantai 23. toukokuuta 2020

Maalausta / Painting Furniture

Kauden väri on täällä ollut harmaanruskea, joka lähti liikkeelle etikkaliemellä käsitellystä puulaatikosta (missä nalle seisoo alakuvassa. Irrotin nallen rintaneulan pinteestä, vähän jäi arpia selkään.)
Sekoitin akryylimaaleilla samaa sävymaailmaa ja väriä tarttui aika moneen kalusteeseen. Nojatuolin kankaankin maalasin, tuoli on niin kauniisti verhoiltu, että päätin oikaista.


Tuolit näyttivät tältä ennen maalausta. Kovasti on kirjavaa, minua häiritsi useampikin asia.


Kaapin olen joskus maalannut kermankeltaiseksi. Testasin oviin tekniikkaa, missä kuva kiinnitetään liimapintaan kuvapinta alaspäin. Annetaan kuivua ja hierotaan vaikka märällä sienellä välissä oleva paperi pois. Jotkut käyttävät valkoista liimaa, minulla oli tammensävyiseksi värjättyä kalustelakkaa. Kuvat tummuivat sen johdosta ja lipasto vaati tummempaa väriä.


Tekniikan hyöty on se, että liimattu kuvio uppoaa ympäristöönsä paremmin eikä näytä niin päälleliimatulta. Hento kerros paperia saa pinnan näyttämään vanhalta ja hauraalta.


Kannen marmoroinnin säilytin samanlaisena.


Valokuvakehykset ovat metalliriipuksia, joista leikkasin ripustuslenkin pois. Vanhensin niitä maalaamalla ruskealla akryylilla. Valokuvakehyksien taustalle liimasin kaksi palaa mustaa kartonkia. Muut kehykset ovat jotain massaa, eivätkä aivan suoria.


Kaapin ovien vetimet tein korupiikeistä, helmikaloteista ja pisaranmuotoisista metallihelmistä.


Penkkikin sai uuden kerroksen väriä yhtenäisyyden vuoksi. Oikealla oleva kukkapylväs oli alunperin mahonginväriseksi lakattu. Lisäsin kultaa hyvin kuivalla siveltimellä harmaan päälle.


Salissa näyttää nyt tältä, olkoon tuo turkoosi matto kunnes löydän paremman.



Takassa on kullanvärinen servettirengas odottamassa valurautaiseksi tai pronssinväriseksi käsittelyä.
Nurkassa oleva kirjoituslipasto säästyi toistaiseksi maalaukselta.


Seinäkellokin pääsi vihdoin seinälle. Porasin seinään reiät, joihin liimasin nuppineulat. Painava kello roikkuu yläosastaan niiden varassa. Maalasin kellonkin samalla harmaanruskealla.


Ilman turkoosia olisi rauhallisempaa. Pitäisi varmaan etsiä alla olevan kuvan sävyinen suurempi matto.


Huone alkaa olla voiton puolella, olen tyytyväinen että sain nytkäytettyä kartano-projektia eteenpäin. Välillä tuntuu kuin kaikki ratkaisut olisivat kuin liimattu paikoilleen.

Nyt alkaa olla kevät kauneimmillaan ja puutarhassa menee paljon aikaa ja se on ihanaa.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Pikamatto / Easy Carpet

Löysin viime talvena kirpputorilta pussukan, joka selvästi koostui kahdesta pienoismatosta. Purin puoliskot irti rikkinäisestä vetoketjusta ja toisistaan. Ilokseni matot olivat kuvioiltaan kokonaiset. Pesin ne ja päättelin kapeat sivut kääntämällä saumanvarat nurjalle puolelle. Pitkille sivuille ei tarvinnut tehdä muuta kuin prässätä taitteet suoriksi.

Ompelin ompelukoneella mustalla langalla pitkin tummaa raitakuviota matossa. En arvannut, että tiivis tikkaus venyttää maton neuloksen kapeissa päissä. Toisaalta eihän oikeatkaan matot ole välttämättä aivan symmetrisiä, se riippuu kutojasta. Lopuksi liimasin alapintaan hapsuiksi lakanakankaasta leikatut ja toiselta reunaltaan puretut suikaleet.


Matot ovat sopivan kokoisia kartanon suurehkoihin huoneisiin. Värikin on hieno, tosin se vaikuttaa kartanoon liian voimakkaalta. Minulla on luultavasti kolme vaihtoehtoa:

Jättää matot aurinkoon haalistumaan tai yrittää värjätä ne jotenkin tai jättää ne odottamaan jotain tulevaa projektia. Kaikissa vaihtoehdoissa lopputulos on epävarma. Tilanne kuvastaa hyvin tätä harrastusta. Helposti koottu matto ei sittenkään ole helppo.

Kartanon juhlasalissa turkoosi syö muut värit.


Olen maalannut muutamia huonekaluja kuvien oton jälkeen, siitä seuraavassa päivityksessä.


Kirjastoon väri melkein sopiikin. Oranssien kuvioiden väri toistuu verhojen oransseissa kukissa. Onko värejä kuitenkin liikaa? (On). Tämä huone on toiminut pitkälti punaisten ja vihreän yhdistelmänä. (Haluan selkeyttä, tavaraakin voisi vähentää täältä). Huoneet ovat samankokoiset keskenään, mutta kirjasto vaikuttaa pienemmältä.


Seuraavaan kertaan, voikaa hyvin ja kiitos kommenteistanne edelliseen.

lauantai 9. toukokuuta 2020

Kirjoja / Some Reading

Sain vihdoin kuvattua kirjakaapit. Kirjoja olen askarrellut jo talvella. 
Sitten kävikin niin etteivät kaapit aivan täyttyneet, kirjoja olisi tarvittu lisää.


Taiteilijan talon kaapissa säilytetään myös lapasia ja villasukkia. 
Jätin laatikon auki, sillä eihän muuten sisällys näy.

Kaapissa on kirjoja mm. Susannalta:


Ihana keittiöaiheinen sarja ja lapsuuteni klassikkoja:


Olipa kartanossa pölyistä ja keskeneräistä, 
piti myös raivata tilaa lastenhuoneen kirjakaapille.


Lasten kirjakaappi täydentyi näillä kirjoilla. Muistaisimpa mistä olen löytänyt kannet. 
Näin käy kun projektit venyvät liiaksi.


Lasten kaapista löytyvät myös modernimmat aarteeni, aikoinaan Tukholmasta 
ostetut aapinen ja perhosopas. Jokainen sivu väritulostettu miniatyyri, jota voi lukea! 
Valitettavasti pienen koon (korkeus n. 14 mm) vuoksi en pystynyt avaamaan niitä ja 
joudutte kuvittelemaan sisällön. Tekijän nimeä minulta ei löytynyt.



Olen ollut laiska kuvaamaan miniatyyrejä. Yritän taas päivittää blogia useammin. 
Nyt syynä ei ainakaan ole valon puute, sillä aurinko paistaa täydellä teholla.

Hyvää kevättä!