Maton tekoa / Stitching Carpets

Aloitin kreikkalaisen maton kirjonnan viime kesänä. Se valmistui tällä viikolla.

Minulla on mallista vain toiselta harrastajalta saatu valokopio. Löysin kuitenkin Pinterestin avulla kirjan: Malli on Susan McBaynen kirjasta Miniature Needlepoint Rugs for Dollhouses, Charted for Easy Use. Kieltämättä tämän ompelu sujui helposti. Aloitin yläreunasta ja jatkoin keskuskuviota väri kerrallaan.

Reunojen ja hapsujen ompelu jostain syystä aina tökkii, yritän vältellä niitä. On paljon hauskempaa aloittaa jotain uutta isompaa kuten tämä Persialainen matto... Malli on Pamela Warnerin kirjasta Miniature Embroidery for Georgian Doll's House.

Tässä keskusmedaljonki alkaa valmistua. Vaihdoin mallin sinisen langan luumunpunaiseen, saa nähdä... Kuvio ei ole niin vaikea kuin miltä se näyttää. Sama malli toistuu peilikuvana kahdesti tai neljästi ja kun saman ompelee peräkkäin useamman kerran, virheen huomaa melko nopeasti. Vihreitä koukeroita jouduin hieman purkamaan, sillä on helppo erehtyä yhdellä pistolla johonkin suuntaan...

Viimeistelystä: Ennen reunojen kääntöä pingotan maton. Kastelen sen, venytän suoraksi ja naulaan levylle oikea puoli alaspäin. Levitän koko ommellun pinnan nurjalle puolelle kerroksen tapettiliisteriä ja jätän kuivumaan.

Levyn päällä millimetripaperi on turha, kulmaviivain oli hyödyllisempi suoristamisessa.
Talouskelmu suojaa levyä kastumiselta.

Kangas on ylisuuri, sillä tulkitsin mallikarttaa aluksi väärin, enkä huomannut että isot ruudut koostuvat 8x8 pikkuruuduista eikä 10x10... Matto olikin oletettua pienempi.

Alla matto on kuivuneena ja valmiina reunojen ja hapsujen ompeluun. Kirjontajälki on tasoittunut ja matto on tapettiliisteristä jäykistynyt levyksi.

Reunoista kolmas rivi on kirjomatta, ompelin sen kääntäessäni reunan kaksinkerroin. Tosin hapsupäissä tämä oli turhaa, kun hapsun viereiset kaksi riviä kuitenkin ommellaan kaksinkerroin. Lisäsin pitkille sivuille vielä punosmaisen pistorivin punaisella.

Matot on ommeltu 22 count Hardangerille. Värillinen kangas oli valkoisella langalla kirjoessa oikein kätevä. Kauniit värit koukuttavat jatkamaan, Persialainen valmistunee tänä vuonna tai ensi vuonna...

Polkupyörä / Bicycle Project

Mustaksi maalattu polkupyörä on odottanut keskeneräistä-listallani aika pitkään.

Maalasin osia pyörästä alumiinin värisellä Humbrol Enamel-maalilla.

Päällystin verkkosatulan oikealla nahalla, mikä oli hieman hankalaa, sillä satula alkoi heilua kiinnityksissään kuin irtoamaisillaan! Päällystäminen onnistui vaiheissa pingottamalla nahkaa liimakerroksen päälle. Jätin kuivumaan ja leikkasin ylimääräiset nahan reunat kynsisaksilla pois.

Pyörässä on kiinteä verkkomainen kori. Pujottelin 1 mm:n paksuista paperinarua kehikkoon. Tämä ei ollut yhtään mukavaa, sillä naru tarttui joka kerta johonkin pyörän rakenteeseen.

Aloitin punomisen pohjasta, missä naru kulkee edestakaisin. Sitten pyörittelin narua alareunaa kiertävän tangon ympäri ja jatkoin pujottelemalla sivuseiniä ylös ja ympäri.

Mielestäni lopputuloksena on sympaattisempi pyörä ja vaiva kannatti. Polkupyörä on hieman pieni, lasten kokoa tai pienempää mittakaavaa kuin 1:12. Oman tunnelmansa se kuitenkin tuo.

Hattuja / Hat Making

Meillä katsottiin hiljattain Titanic-elokuvaa ja sain näyttelijöiden hatuista inspiraation.

Kuin lähdössä Euroopan kierrokselle, Italian kevät odottaa... Tämä hattu on historian esimerkkeihin verrattuna vielä varsin maltillinen.

Huonekalujen verhoilukangasta, satiiniruusunauhaa ja pari nuppineulaa, niistä on hattu tehty.

Matkalaukut tein joskus viime vuonna, mutta olen unohtanut kuvata ne. Sovelsin Marian ohjetta ja käytin kartonkia, korunosia, rautalankaa, nahkaa, akryylimaalia, bunkanauhaa, laastariteippiä, haaraniittejä ja kuviopaperia.

Mummo sai myssyn. Katsoin mallia vanhoista valokuvista, joiden mustuudesta ei kyllä juurikaan erotu yksityiskohdat. Myssy on useimmiten niin pieni kapine päälaella, että sen tekeminen on haastavaa. Päätin tämän olevan riittävän lähellä. Jouduin ompelemaan myssyn nuken hiuksiin kiinni jo tekovaiheessa. Käytin silkkiä vanhasta huivista sekä pitsinauhaa.

Mummon laukun olen ostanut joskus Vanhan ylioppilastalon markkinoilta ruotsalaiselta myyjältä. Se tuntuu olevan aitoa käärmeennahkaa ja on aivan liian moderni tälle rouvalle. Hän pitää siitä silti kiinni.

Vanhat rouvat saivat vihdoin asujensa täydennykseksi päähineet, eivätkä vaikuta enää niin keskeneräisiltä. Olen tyytyväinen.