Kuistin katto tuotti hieman päänvaivaa. Leikkasin aluksi kartongista lappeiden mallit. Päätyosan koko määräytyi lopulta paikoilleen liimattujen sivujen välissä kokeilemalla. Päädyin kokoamaan kuistin katon 2 mm:n pahvista, sillä vaneri oli loppu.
Katon harjaa kannatteleva runko koostuu kahdesta poikittaisesta kolmionmuotoisesta tuesta, jotka sahasin sentinpaksuisesta keisaripuusta. Samoin päätylappeen alla on kolmiomaiset tuet. Keisaripuu on balsan tavoin hyvin kevyttä, mutta rakenteeltaan huomattavasti lujempaa. Liimasin tuet 21x30 cm kokoiselle kovalevylle, jonka pohjaan kapeisiin päätyihin liimasin rimat. Katto on irrotettava ja pysyy rimojen ansiosta paikoillaan kuistin yllä.
Tein pellityksen saumat tällä kertaa bambutabletista puretuista osista. Värityskin muuttui tummanvihreään.
Niinpä
minun täytyi uusia itse mökinkin katto. Teippasin bambutikut edellisten
pahvisuikaleiden päälle ja uusin käytännössä eristysteippauksenkin
kokonaan.
Tässä molemmat katot valmiina.
Lisäsin vielä listat mökin ikkunoiden päälle. Materiaali riitti juuri ja juuri. Pienen jatkopalan saumankohdan piilotin linnunpesän alle. Olen joskus aikaisemmin tehnyt tällaisia pesiä.
Maalasin kuistin kivijalan puurakenteet mustaksi. Muotoilin ilmakuivuvasta Fimosta kivijalan nurkkakivet. Lautaristikon materiaaliksi löytyi vanhoja pahvisia arkistoetikettejä, joita olen joskus löytänyt toiselta harrastajalta sekä Kierrätyskeskuksesta. Leikkasin ne listasaksilla samaan kulmaan ja liimasin yläreunastaan puurakenteen päälle.
Kuvien oton jälkeen olen liimannut ikkunalasit mökin etupaneleihin. Kuisti odottaa vielä lasitusta ja sitä varten on lähdettävä kauppaan.
Kohta saa rakentaminen riittää. Olisikohan tämä viimeinen nukkekoti, jonka rakennan? Päivät saa kyllä tällä tavalla kulumaan sukkelasti.
Aurinkoisia päiviä lukijat. Helsingissä lumi sulaa kovaa vauhtia, mutta vielä ollaan talvessa. Etelämpänä on jo kevät ja sipulikukat kukassa.